Blogin kirjoittaja Pirkka-Pekka Petelius on Vihreiden kansanedustaja, pitkän linjan kulttuuritoimija ja luontoihminen. Petelius on juontanut Ylen Luontoiltaa vuosina 2008­–2019 ja hänet tunnetaan innokkaana lintuharrastajana.

 

 

PERHEEN KANSSA LUONTOON

 

Olen etuoikeutettu ja kiitollinen, että olen saanut lapsuudessani kokea sen rikkaan ja monilajisen kotimaamme luonnon, jota ei enää ole. Poissa ovat kauniit metsälaidunnuksen muovaamat hakamaat kissankäpälineen, mesimarjoineen ja lillukoineen. Enää ei juuri voi kulkea nauttimassa kesähelteisistä ahoista, kedoista ja niityistä kirjavine kukkaloistoineen. Enää ei säväytä peltosirkun haikea laulunsäe ladonkulman pensaasta. Melkein mahdoton on enää löytää eri-ikäisten ja -lajisten puiden sekametsää, saati runsaina kukkivia lehtoparatiiseja.

 

Olen myös kiitollinen vanhemmilleni, jotka antoivat minulle avaimet luontoon. Niillä olen päässyt ovista sisälle minuuteen, siihen erottamattomaan suhteeseeni luonnon kanssa, jota ilman minun on mahdoton kuvitella olevani minä. Olimme koko perheen kanssa retkillä kaikkina vuodenaikoina ja erityisen rakkaat muistot tulvivat kesäisistä muutamien viikkojenkin mittaisista telttailuretkistä järvien rannoilla.

 

Näinä ahdistavinakin pandemia-aikoina on ollut hellyyttävää ja lohdullista havaita, kuinka ihmiset perhekunnittain ovat ryhtyneet hakemaan turvaa metsistä. Syvällä on suomalaisen metsä- ja luontosuhde edelleenkin, onneksi. Tässä on oikein viitoitettuna ja rohkaistuna suuri mahdollisuus kansallamme uuteen ja syvempään luontoyhteyteen. Kesämökkien ja tonttien kysyntä on lisääntynyt ja luonnon rauha on kunniassaan.

 

Viime vuosi oli Metsähallituksen teemavuosi vastuulliselle luontoretkeilylle. Se tuli monelle luontoon tottumattomana hakeutuneelle perheelle tervetulleena kädenojennuksena. Kansallispuistojemme upeat retkeilyreitit sekä virkistys- ja taukopaikat kävivät ylikuormitettuina liian ahtaiksi ja häiriötä luonnollekin tarkoituksettomasti aiheutui. Tästä voidaan oppia ja palveluja edelleen kehitetäänkin, sillä näen tässä tilanteessa suuria myönteisiä vaikutuksia ja mahdollisuuksia.

 

Tutkitusti tiedämme, että luonnossa liikkuminen tuottaa paitsi mielihyvää ja kohentaa henkistä hyvinvointia, myös edistää fyysistä terveyttä. Stressitasojen ja verenpaineen on todettu laskevan. Lisäksi altistumisen maaperän moninaiselle mikrobieliöstölle hengityksen ja koskettelun välityksellä, varsinkin lapsesta asti, lisää vastustuskykyä sekä vähentää allergioita ja astmaa.

 

Erityisen ilahtunut olen lisääntyneestä lapsiperheiden luontoretkeilyn suosiosta. Lapsuudessa, kuten jo totesinkin, on valtava mahdollisuus luoda koko elämän kestävä tiivis ja rikastuttava luontosuhde. Jo yksikin retki, yksikin hetki, yksikin turvallinen aikuinen voi riittää. Lapsi on jo luonnostaan tutkija. Olen kokenut vuosien varrella paitsi omien lasteni, myös lapsille suunnattujen luontoretkieni kautta, että juuri lapsi on aikuiselle oivallisinta retkiseuraa. Lapsi on utelias, esittää loputtoman hienoja kysymyksiä, näkee ja kokee luonnon ilman ennakkoasenteiden rasitetta ja kahleita. Lapsi on vapaa seikkalija, jolta meillä aikuisilla on valtavasti opittavaa. Juuri lapsen silmin meidänkin tulisi tarkkailla ja nauttia havaintojen rikkaudesta, sillä tulokulmia elämyksiin luonnossamme vieläkin onneksi riittää.

 

Kannustan ja rohkaisenkin kaikkia lapsiperheitä ulos luontoon retkille. Siellä kehittyvät paitsi perheen syvempi yhteys myös lapsen sosiaaliset taidot. Puhumattakaan luontotiedosta ja käsityksestä ympäristön luonteesta. Eikä retkelle tarvitse aina lähteä kauaksikaan. Lähiluontoakin on lähes jokaisella kaikkialla maassamme. Vastuuta lapsen luontosuhteen muodostumisesta ei koskaan saa jättää lapselle. Vastuu on aina aikuisen. Aina.

 

Vain mielikuvitus on rajana siinä, millä kaikilla tavoilla lapsiperhe voi luonnosta nauttia, kunhan pidetään huoli siitä, että leuhkat eväät ovat joka retken kruunu ja kohokohta. Nostan esiin kuitenkin  yllättävän kivaksi yhteisen luontoliikunnan muodoksi viime vuosien aikana havaitsemani harrasteen : “plokkaamisen”. Sillähän tavataan tarkoittaa roskien keruuta luonnosta, retkireittien varsilta, poluilta, puistoista tai katujen varsilta. Siihen tarvitaan vain jätesäkkejä, huomioliivit, työhansikkaat ja – jos haluaa – rikkapoimurikepit, joita saa rautakaupoista. Tässä liikkuminen tulee kuin luonnostaan, jää aikaa seurustelulle ja suurta mielihyvää tuottaa kättensä hyödyllisen jäljen näkeminen. Tässä on oiva paikka tehdä havaintoja myös roskaamisen valtavasta määrästä.

 

Välttämättä luontolaatuajaksi lapsen kanssa ei tarvitse kehittää mitään erityistä “äksöniä”. Me emme aina tule ajatelleeksi, että usein lapselle riittää pelkästään se, että aikuinen on turvallisesti ja aidosti läsnä lapsen maailmassa. Olen havainnut, että luonto on oivallinen paikka valpastaa ja virkistää sekä harjoituttaa rappeutumaan pyrkiviä aistejamme. Kokeilkaapa, joko perheenne kanssa tai yksin luonnossa, että ette teekkään yhtään mitään. Juuri niin. Päätätte olla tekemättä yhtään mitään. Olette vain luonnossa.

 

Tätä edesauttaa pieni kanto tai retkijakkara, jolla istua. Sitten sovitaan vaikka yksi tunti aikaa istua siinä ihan hiljaa paikallaan. Se ei muuten olekaan ihan niin helppoa kuin voisi olettaa. Mutta tiedän kokemuksesta, että mitä pidempään malttaa olla, ensivaikutelman tylsä tapahtumattomuus ympärillä alkaa saada sävyjä; tunnet tuoksuja, tuulen pieniäkin vireitä, lämpötilojen vaihteluja iholla, valot leikkivät varjoilla, tuuli humisee aaltoillen, linnut kikattavat, perhonen pyrähtää. Kun tunnin olet malttanut rauhoittua, et olekaan enää vieras luonnossa vaan tuttu. Seuraavalla retkellä voi aikaa pidentää ja kohdetta vaihtaa. Ja hiljalleen, ikään kuin huomaamattasi, et enää menekään luontoon vaan luonto tulee sinuun.

 

Luonto palkitsee retkeilijän aina. Tärkeintä on liikkua luonnossa luonnon ehdoilla. Kaikki syyt olla liikkumatta luonnossa ovat tekosyitä. Luonto on itseisarvo. Se ei kuulu erityisesti kenellekään vaan me kuulumme luontoon. Olemme muuttaneet luontoa, liikaakin. Nyt on aika antaa luonnon muuttaa meitä. Muuttaa meidät.


yhteistyössä mukana: