Seikkailukasvatus: kokemuksellista oppimista  

Seikkailukasvatuksessa pyritään tarjoaa luontaisia tilanteita, joissa yksilö joutuu prosessoimaan omaa tilannetta ja hakemaan uudenlaisia toimintatapoja siihen mennessä vakiintuneiden roolien ja toimintatapojen sijaan. Omakohtaisten kokemusten kautta tapahtuva oppiminen on ihmiselle luontainen tapa uuden tiedon hankkimiseen. Sen tuottamat muistijäljet ovat pysyviä, sillä opittuun asiaan liittyy runsaasti kehon käsittelemää aistitietoa ja kokemuksellisuutta. Kokemuksiin voidaan keskustelun kautta myöhemmin palata, ja luoda kokemuksille sanallinen tulkinta vuorovaikutuksen kautta.  

 

Ohjaajan tehtävänä on hakea asiakkaalle sopivan suuruisia kasvun ja oppimisen haasteista, joissa onnistumisen kokemuksia on mahdollista saada. Sopivan tasoinen haasteellisuus innostaa, eikä lamaannuta tehtävän ylivoimaisuuden tai liiallisen helppouden kautta.  

 

Erityisesti seikkailukasvatuksen menetelmiä on käytetty lasten ja nuorten tukipalveluissa, joissa haasteena voi olla vaikkapa tunne-elämän ongelma, koulun häiriökäyttäytyminen tai lastensuojelun tukitarpeet.  

 

Seurantatutkimuksissa on todettu seikkailukasvatuksen tukevan erityisesti itsetunnon vahvistumista sekä vahvistavan nuorten päätöksentekotaitoja ja toimintakykyä. Näissä ominaisuuksissa tapahtuneet muutokset myös säilyivät pidemmän ajanjakson seurannasssa.   

 

Lyytinen ja Ström (2003) käyttivät luontoympäristöön sijoittuvaa toimintaa hakiessaan keinoja aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten auttamiseen.  Tämän ryhmän kanssa keskustelu keskustelun vuoksi ei juurikaan onnistunut.  Vuorovaikutus onnistui parhaiten toiminnan yhteydessä, kun se liittyi kiinteästi päivän tapahtumiin. Tällöin myös tunteista voitiin keskustella luontevasti.

 

Projekti tarjosi nuorille mahdollisuuden päästä lähelle luontoa, aistia, kokea ja hiljentyä nauttimaan hetken tunnelmista. Nuoret arvostivat luontoleirejä, ja nauttivat niillä olosta. Tästä oli osoituksensa heidän pitkäpinnaisuus ja riidattomuus jopa leirin haastavimpina hetkinä. Mahdollisuus purkaa paineita fyysiseen tekemiseen auttoi löytämään vaihtoehtoja keskinäiselle nahistelulle.  

 

Tärkeäksi todetiin myös ryhmän pieni koko, joka antoi mahdollisuuden kahdenkeskiseen kanssakäymiseen. Esimerkiksi melonta hiljaisella ja tyynellä järvellä auttoi virittämään mielen ja nuoren kanssa saattoi keskittyneesti pohtia asioita. Aikaa pitää olla myös käytettävissä, sillä aidot ja spontaanit tilanteet toimivat parhaiten. 

 

  • Lyytinen, P. &  Ström, M. 2003. Late hallitsee aggressioita: lastenkotilasten toiminnallisterapeuttinen ryhmä. Teoksessa: Linnossuo, O. Sosiaalinen ja toiminnallinen nuorisotyö. 
  • Bowen, D. J. & Neill, J. T. 2013. A meta-analysis of adventure therapy outcomes and moderators. The Open Psychology Journal, 6, 28-53. doi: 10.2174/1874350120130802001. FOR code: 170106 (Health, Clinical and Counselling Psychology).
  • Bowen, D. J., Neill, J. T., & Crisp. S. J. R. 2016. Wilderness Adventure Therapy effects on the mental health of youth participants. Evaluation and Program Planning, 58, 49-59. FOR code: 170106 (Health, Clinical and Counselling Psychology). Indexed by Scopus. Journal 5 Year Impact Factor: 1.343
  • Karppinen, Seppo J.A. & Latomaa, Timo (toim.). 2007. Seikkaillen elämyksiä. Seikkailukasvatuksen teoriaa ja sovelluksia. Lapin yliopistokustannus. 

 

 

 

 

Luontolähtöinen kuntoutus vankilassa

 

Omaehtoisen tekemisen kautta tapahtuva oppiminen on ollut keskeistä myös Keravan vankilan puutarhatoiminnassa. Kauppapuutarhan vuotuisten töiden lisäksi vangit huolehtivat lampaiden ja kanojen hoitamisesta.

 

Alustavat tutkimustulokset vahvistavat kokemuksellisen tason tiedon luonnon ja eläinten parissa tapahtuvan työtoiminnan hyödyllisyydestä. Päihdekuntoutuksen intensiivisten ryhmäkeskustelujen rinnalla konkreettinen toiminnallisuus  ja siitä saatavat onnistumisen kokemukset ovat tarjonneet vangeille tärkeitä voimaannuttavia kokemuksia.  

 

Muissa puutarha- ja maatilatoimintaa selvittäneissä vaikuttavuustutkimuksissa on noussut esille sekä fyysisen kunnon paranemiseen että sosiaalisten ja psyykkisten taitojen vahvistumiseen liittyviä tuloksia. Toiminta luonnon parissa luo puitteet osallisuuden kokemuksille ja vie ajatukset pois omista rajoitteista. Työn tulosten näkeminen palkitsee. 

  • Rappe. E. 2015,. Arviointiraportti. Juuret vapauteen projekti 2013 – 2014 Keravan vankilassa. 
  • Elsey, H. 2014. Understanding the impacts of care farms on health and well-being of disadvantaged populations: a protocol of the Evaluating Community Orders (ECO) pilot study. BMJ Open 4: e006536.  
  • Elings M. 2012.  Effects of care farms; scientific research on the benefits of care farms for clients. Trimbos Institute and Practikon/Radbound University: Wageningen UR.
  • Jenkins, R. 2016. Landscaping in Lockup: The Effects of Gardening Programs on Prison Inmates.   Graduate Theses & Dissertations. Paper 6.
  •  Kajander. 2013. Mikä ihmeen Green Care? Luonnon ja eläimien merkitys vankeinhoidossa. Opinnäytetyö.  
  • Rice, J.S. and Remy, L.L. 1998. Impact of horticultural therapy on psychosocial functioning among urban jail inmates. Journal of Offender Rehabilitation, 26 (3/4), 169-191.
  • Sandel, M. H. 2004. Therapeutic Gardening in Long-Term Detention Settings. Journal for Juvenile Justice Services, 19, 123-131.
  • Sempik, J. 2010. Green care and mental health: gardening and farming as health and social care. Mental Health and Social Inclusion, 14 (3), 15-22.

yhteistyössä mukana: