Luonnonympäristöihin liittyviä hyvinvointivaikutuksia on tutkittu viimeisten vuosikymmenten aikana aktiivisesti. Monin osin on jo kyetty avaamaan luontoon liittyviä vaikutusmekanismeja. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin jatkossakin, jotta saamme tarkemman kokonaiskäsityksen luonnonelementtien merkityksestä niin kansanterveyden näkökulmasta kuin osana sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutusta. Näiden sivujen kautta pääset tutustumaan nykyisin saatavilla olevaan tutkimustietoon näistä teemoista.
Luonto- ja eläinavusteisuus sopii erityisesti niihin tilanteisiin, joissa kommunikaatio ja luottamuksellinen vuorovaikutus on haasteellista tai lääketieteellisen hoidon ja ammatillisen keskustelun rinnalla halutaan saada toiminnallisuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvia keinoja. Toimintamallit ovat voimavarakeskeisiä. Ne mahdollistavat kuntoutusympäristöjen luomisen, joissa ihminen voi tulla esiin omana yksilönään. Ammattilainen saa puolestaan käyttöönsä omia toimintamahdollisuuksia laajentavia työvälineitä.
Varsinkin sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmissa tuloksellisuus syntyy aina kokonaisuuden tasolla. Luontoon ja eläimiin liittyvät menetelmät ovat tämän kokonaisuuden osatekijöitä, joiden kautta luodaan vuorovaikutukseen, kohtaamiseen ja omakohtaiseen oppimiseen soveltuvia tilanteita.
Vaikuttavuustutkimuksen kautta pyritään tunnistamaan eläin- ja luontoavusteisuuden liittyvät vaikuttusmekanismit. Menetelmien tuloksellisuudesta on saatu tutkimuksellista näyttöä jo monien asiakasryhmien parissa. Tutkimustuloksiin sisältyy kuitenkin edelleen myös vaihtelua ja hajontaa. Menetelmällistä osaamista on edelleen tarpeen kehittää tunnistaen tarkemmin osaprosesseihin liittyvät mekanismit.
Yleisen vaikuttavuuden ohella olennaista on menetelmien tilanne- ja asiakaskohtainen toimivuus. Välittömät vaikutukset ovat usein suoraan todettavissa asiakkaan antaman palautteen tai heidän ilmaiseman kehonkielen kautta.