Luontoympäristön käyttö

Ihmisen ja ympäristön välinen suhde

Ihmisen ja ympäristön välinen suhde vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, niin fyysiseen kuin psyykkiseen. Ympäristöpsykologia on tieteenala, jolla tutkitaan ihmisen ja ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita. Ihminen nähdään toiminnallisena ja yhteisöllisenä olentona, joka kasvaa ja kehittyy saamiensa kokemusten mukaisesti. Ympäristön luomien tarjoamien varassa määräytyy, mitkä yksilön ominaispiirteistä vahvistuvat, ja mitkä heikkenevät.

Ekopsykologia on ympäristöpsykologian osa-alue, joka keskittyy ihmisen ja luonnon välisen kokonaisvaltaisen suhteen tutkimiseen. Ihminen nähdään osana luontoa. Muutokset luontosuhteessa heijastuvat myös psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Seikkailukasvatusta tehdään monella ammattialalla

Seikkailukasvatuksen menetelmiä käytetään monenlaisilla koulutustaustoilla, jolloin myös toiminnan toteutustavat, tavoitteet ja painotukset eroavat. Yleisesti seikkailukasvatusta käytetään mm. kouluissa, nuorisotyössä ja sosiaalityössä. Alan monimuotoisuus nähdään rikkautena, joka mahdollistaa jatkuvan kehityksen.

Seikkailukasvatuksessa keskeistä on

toiminnan tavoitteellisuus
osallistuminen uuteen tilanteeseen, joka haastaa ihmisestä uusia puolia esille
pyrkimys kokonaisvaltaiseen elämykseen, jossa mukana ovat keho ja mieli
toiminnallisuuden sekä rauhallisen olemisen ja kokemisen hetket
kokemusten ja niihin liittyvien merkitysten tietoinen työstäminen

Seikkailukasvatuksen rinnalla käytetään yleisesti myös elämyspedagogiikan käsitettä.

Seikkailukasvatusverkosto

Ympäristökasvatus

Henkilökohtaisia luontokokemuksia korostetaan myös ympäristökasvatuksessa, jossa tavoitteena on ympäristö- ja luontotietoisuuden lisääminen. Ympäristökasvatus tarjoaa innostavia oppimisen ja toimimisen kokemuksia, jotka tukevat eri-ikäisten ihmisten kykyä ja halua toimia ympäristön puolesta.

Suomen ympäristökasvatuksen seura

Elvyttävä luonto

Ekopsykologan harjoitteissa tarkoituksena on avartaa yksilön näköaloja, löytää ihmisen omia voimavaroja sekä tuottaa rentoutumisen tunnetta. Pienimuotoinenkin harjoitus saattaa nostattaa esille uusia näkökulmia ja ratkaisukeinoja, esimerkiksi luontokuvia käyttävä rentoutusharjoitus palauttaa voimavaroja. Kirsi Salosen kehittämässä mielipaikkaharjoitteessa hakeudutaan paikkaan, jossa oma mieli ja keho voivat rauhoittua.

Luonnon voi tuoda myös sisälle

Varsinkin silloin, kun ulos luontoon meneminen on haasteellista, on hyvä muistaa myös luonnonmateriaalien käyttöön liittyvät mahdollisuudet. Vaikkapa käpyjen, kaarnanpalasten tai sammaleen käsittely tuottavat monimuotoisia aistielämyksiä. Käsillä tekeminen ja oman luovuuden käyttäminen tuovat iloa ja hyvinvointia.

Mannakodin toimintaa

Lisätietoa

Esimerkkejä luonnosta kuntoutusympäristönä.

Berger, R. & McLeod. J. 2006. Incorporating nature into therapy: a framework for practice.

Hirvonen Johanna & Skyttä Teija (toim.) 2014.

Luontolähtöiset hyvinvointipalvelut. Opas asiakastyöhön ja pelveluiden kehittämiseen.

Mikkelin ammattikorkeakoulu.

Lasten kanssa luontoon. Opas luontotoimintapäivän järjestämiseen. Pelastakaa Lapset ry.

Karppinen, Seppo J.A. & Latomaa, Timo (toim.). 2007. Seikkaillen elämyksiä III. Suomalainen seikkailupedagogiikka.

Seikkailukasvatus.fi / Suomalaisten seikkailukasvattajien tiedonvälityskanava

Luonto kuntoutusympäristönä