Uutiset

Psyykkinen kuormitus väheni metsäterapiajakson jälkeen sosiaalista eristyneisyyttä kokeneilla nuorilla aikuisilla

Psyykkinen kuormitus väheni metsäterapiajakson jälkeen sosiaalista eristyneisyyttä kokeneilla nuorilla aikuisilla

Metsäterapiaa kokeiltiin sosiaalista eristäytyneisyyttä kokeneiden tukena 

Eteläkorealaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kahden päivän metsäterapiaohjelma soveltuu sosiaalista eristyneisyyttä kokevien nuorten aikuisten psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Tutkimukseen osallistui 159 iältään 19–39-vuotiasta nuorta aikuista, jotka kokivat itsensä sosiaalisesti eristäytyneiksi ja olivat hakeutuneet tukea tarjoavien palvelujen piiriin.  

Kaksi päivää ja yhden yön kestäneessä ohjelmassa yhdistettiin metsäympäristö, ryhmätoiminta, luonnon havainnointi, hengitys- ja meditaatioharjoitukset sekä kevyt liikkuminen. Ohjelmaan sisältyi tietoisen läsnäolon harjoituksia, joissa osallistujia ohjattiin kiinnittämään huomiota omaan kehoon, mieleen sekä ympäröivään luontoon.  

Tutkimuksessa kiinnostava lisä oli se, että tutkijat eivät tarkastelleet vain psyykkisen kuormituksen muutoksia vaan myös sitä, miten tietoisen läsnäolon eri osa-alueiden muutokset liittyivät masennuksen, ahdistuksen, stressin ja yksinäisyyden muutoksiin. Näin tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan mahdollisia psykologisia tekijöitä, jotka voivat liittyä metsäterapiaohjelman aikana havaittuihin muutoksiin.  

Masennus-, ahdistus- ja stressioireet vähenivät 

Metsäterapiaohjelman osallistujien masennus- ja ahdistusoireita, stressiä, yksinäisyyttä ja tietoista läsnäoloa arvioitiin välittömästi ennen ohjelmaa ja sen jälkeen. Masennus-, ahdistus- ja stressioireet vähenivät selvästi ja muutosten vaikutuskoko oli keskisuuri. Yksinäisyys väheni vähemmän. Tietoisen läsnäolon kokonaispistemäärä nousi, mutta muutos jäi pieneksi.  

Tuloksia on tulkittava varoen, koska ilman vertailuryhmää muutoksia ei voida osoittaa juuri metsäterapiaohjelman aiheuttamiksi. Tutkijoiden mukaan havaittuihin muutoksiin voivat vaikuttaa esimerkiksi oireiden luonnollinen vaihtelu ja se, että tukeen hakeutuneet osallistujat saattoivat olla tutkimuksen alkaessa tavallista kuormittuneempia.  

Tietyt tietoisen läsnäolon taidot liittyivät oireiden lievittymiseen 

Tutkimuksessa tarkasteltiin tietoisen läsnäolon viittä osa-aluetta: reagoimattomuutta, havainnointia, tietoista toimintaa, kokemusten sanoittamista ja arvostelemattomuutta. Näistä reagoimattomuuden, arvostelemattomuuden ja tietoisen toiminnan muutokset liittyivät vahvimmin psyykkisen kuormituksen vähenemiseen.  

Masennus-, ahdistus- ja stressioireiden suurempi väheneminen liittyi erityisesti siihen, että osallistujien kyky olla reagoimatta automaattisesti omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa vahvistui. Myös kokemusten tarkastelu ilman arvottamista ja tietoinen huomion suuntaaminen omaan toimintaan olivat yhteydessä oireiden vähenemiseen.  

Yksinäisyyden vähenemiseen liittyi erityisesti tietoinen toiminta eli huomion suuntaaminen siihen, mitä parhaillaan tekee ja kokee. Tutkijat arvioivat, että tämänkaltaisten taitojen vahvistaminen voisi olla hyödyllinen osa sosiaalista eristyneisyyttä kokeville suunnattuja metsäterapiaohjelmia.  

Tutkimus osoitti yhteyden tietoisen läsnäolon taitojen vahvistumisen ja oireiden lievittymisen välillä, mutta ei sitä, että toinen olisi aiheuttanut toisen.  

Yksinäisyyden kokemus väheni muita oireita vähemmän 

Kokemus yksinäisyydestä lievittyi vähemmän kuin masennuksen, ahdistuksen ja stressin tuntemukset. Tutkijoiden mukaan tulos voi liittyä yksinäisyyden moniulotteisuuteen. Kokemus yksinäisyydestä voi liittyä sekä läheisten ihmissuhteiden puuttumiseen että laajemman sosiaalisen verkoston vähäisyyteen. Näihin ei välttämättä voida vaikuttaa merkittävästi kahdessa päivässä.  

Tutkijoiden mukaan yksinäisyyden lievittämisessä voisi olla hyötyä pidempikestoisesta tai toistuvasta toiminnasta sekä ammatillisesti ohjatuista ryhmistä, joissa metsäterapia yhdistyy psykologiseen ja sosiaaliseen tukeen. 

Metsäterapian vaikutuksista tarvitaan lisää vertailututkimuksia 

Tutkimuksessa ei seurattu osallistujia ohjelman jälkeen, joten tulokset eivät kerro, säilyivätkö muutokset heidän palattuaan tavalliseen arkeensa. Osallistujien sosiaalista eristäytyneisyyttä ei myöskään arvioitu standardoiduilla mittareilla, vaan osallistujat olivat itse kokeneet tarvitsevansa eristyneisyyteensä tukea ja hakeutuneet sitä tarjoaviin palveluihin.  

Tutkijoiden mukaan tulokset antavat aihetta selvittää metsäterapian mahdollisuuksia osana yhteisöllisiä mielenterveyttä tukevia palveluja. Jatkossa tarvitaan satunnaistettuja vertailututkimuksia, jotta metsäterapian osuutta havaituissa muutoksissa voidaan arvioida tarkemmin. Lisäksi tarvitaan pidempää seurantaa, jotta nähdään, säilyvätkö mahdolliset hyödyt ja mikä merkitys tietoisen läsnäolon harjoituksilla on.  

Tutkimuksen voit lukea täältä: https://www.mdpi.com/1660-4601/23/8/1078