Marleena Lammes (2026)
Eläimen rooli osana terapiaprosesseja - kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulma
Sosiaalipsykologian Pro gradu, Itä-Suomen yliopisto
Eläinavusteisessa terapiassa eläin nähdään usein tärkeänä osana kuntoutusta ja terapeuttista työskentelyä. Itä-Suomen yliopistossa valmistuneessa sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä eläimelle rakentuu osana terapiaprosesseja ja miten eläinavusteista terapiaa toteuttavat ammattilaiset kuvaavat eläimen roolia työssään.
Marleena Lammeksen Pro gradu -tutkielma perustuu kahdeksan eläinavusteista terapiaa toteuttavan ammattilaisen haastatteluihin. Mukana oli psykoterapeutteja, fysioterapeutteja, puheterapeutteja sekä psykologi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tulkintoja terapeutit rakentavat eläimen roolista terapiassa.
Tutkimuksessa ei arvioitu eläinavusteisen terapian vaikuttavuutta, vaan huomio kohdistui siihen, miten terapeutit puhuvat eläimestä osana terapiatyöskentelyä. Tarkastelun lähtökohtana oli ajatus siitä, että eläimen merkitys terapiassa rakentuu vuorovaikutuksessa ja erilaisissa tulkinnoissa.
Aineiston analyysissä tunnistettiin kolme erilaista tapaa kuvata eläimen roolia. Joissakin tulkinnoissa eläin nähtiin ainutkertaisena terapiavuorovaikutukseen osallistujana, toisissa terapiatyöskentelyyn yhdenvertaisesti osallistuvana toimijana ja kolmansissa välillisesti vaikuttavana taustatekijänä.
Tutkimuksessa näihin tulkintoihin liittyvät eläimen positiot kuvattiin eläimenä, vertaisterapeuttina ja katalysaattorina.
Tutkimuksen perusteella eläimen osallistumista pidettiin eläinavusteisen terapian keskeisenä erityispiirteenä. Terapeuttien tulkinnoissa eläin ei ollut pelkästään terapiatilanteessa mukana oleva taustatekijä, vaan aktiivinen osa terapiavuorovaikutusta.
Haastatteluissa korostui ajatus siitä, että eläin voi omalla läsnäolollaan, käyttäytymisellään ja reagoinnillaan tuoda terapiaan elementtejä, joita ei voida saavuttaa täysin samalla tavalla muiden menetelmien avulla. Eläin saattoi toimia aktiivisena osapuolena terapiavuorovaikutuksessa tai vaihtoehtoisesti mahdollistaa ja tukea asiakkaan ja terapeutin välistä vuorovaikutusta.
Tutkielman keskeiset tulokset tukevat käsitystä siitä, että eläimen osallistuminen terapiavuorovaikutukseen on ainutlaatuinen osa eläinavusteista terapiaa. Samalla tutkimus osoittaa, ettei eläimen merkitystä voida palauttaa yhteen tehtävään tai vaikutukseen.
Terapeuttien tulkinnoissa eläin saattoi olla aktiivinen osa terapiavuorovaikutusta, terapeutin työpari tai vuorovaikutuksen mahdollistaja. Tulokset korostavat, että eläin ei ole terapiassa vain menetelmä tai väline, vaan osapuoli, jonka läsnäolo ja toiminta voivat vaikuttaa siihen, miten terapiaprosessi rakentuu.
Tutkielma tuo uuden näkökulman keskusteluun siitä, mikä eläinavusteisessa terapiassa vaikuttaa. Sen sijaan, että huomio kohdistuisi ainoastaan terapian tuloksiin, tutkimus tarkastelee eläimen merkitystä osana itse terapiaprosessia ja terapeuttista vuorovaikutusta.
Pro gradu -työn voit lukea täällä: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20260819