Uutiset

Opinnäytetyö: Aistipuutarha voi tukea lasten ja nuorten hyvinvointia moniaistisesti 

Opinnäytetyö: Aistipuutarha voi tukea lasten ja nuorten hyvinvointia moniaistisesti 

Kiia Kauppinen (2026) 
Aistipuutarha lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena: kuvaileva kirjallisuuskatsaus 
Opinnäyte, Sosionomi (AMK), Centria-ammattikorkeakoulu 

Aistipuutarhan vaikutuksia tarkasteltiin lasten ja nuorten näkökulmasta 

Kiia Kauppinen (2026) tarkasteli Centria-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opinnäytetyössään, miten aistipuutarhoja voidaan hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena ja mitä niiden suunnittelussa tulisi huomioida. Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettu työ tehtiin yhteistyössä Lastensuojeluyksikkö Silmun kanssa, jolla on mahdollisuus hyödyntää koottua tietoa oman aistipuutarhansa suunnittelussa.  

Aistipuutarha on tavallista puutarhaa tavoitteellisemmin rakennettu ympäristö, jossa kasvit, materiaalit, muodot, äänet ja muut elementit valitaan tuottamaan erilaisia aistikokemuksia. Kauppisen työssä aistipuutarhaa tarkastellaan Green Care -toimintaan liittyvänä ympäristönä, jossa luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää suunnitelmallisesti. 

Katsaukseen valikoitui viisi vuosina 2015–2025 julkaistua aineistoa. Mukana oli sekä aistipuutarhoihin suoraan liittyvää tutkimusta että aiheeseen sovellettavaa tietoa esimerkiksi terapiapuutarhoista ja lasten luontoyhteydestä. 

Aistipuutarha huomioi myös kehon sisäiset aistijärjestelmät 

Aistipuutarhan kiinnostava erityispiirre on se, ettei suunnittelussa huomioida vain näköä, kuuloa, hajua, makua ja tuntoa. Mukaan kuuluvat myös kehon sisäisiä tuntemuksia välittävä interoseptiivinen aisti, kehon asentoa ja liikettä hahmottava proprioseptiivinen aisti sekä tasapainoaisti.  

Aistipuutarhan eri aistijärjestelmiä voidaan huomioida hyvin konkreettisilla ratkaisuilla. Erilaiset kasvit ja materiaalit tarjoavat tuntoaistimuksia, tuoksuvat ja syötävät kasvit aktivoivat haju- ja makuaistia.  Vesi, kasvien liike sekä luonnon äänet rikastavat taas ääniympäristöä. Keinujen, riippumattojen, epätasaisten polkujen sekä kurkottelua ja kantamista vaativan toiminnan avulla voidaan puolestaan tarjota liikkeeseen, kehon asentoon ja tasapainoon liittyviä aistikokemuksia. 

Aistipuutarhan tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuottaa mahdollisimman paljon aistiärsykkeitä. Ympäristöä voidaan suunnitella sekä aktivoivaksi että rauhoittavaksi ja käyttäjällä pitäisi olla mahdollisuus säädellä saamiaan aistikokemuksia. Esimerkiksi voimakkaiden tuoksujen käyttöä kannattaa harkita tarkkaan ja ympäristöön voidaan rakentaa sekä aktiiviseen toimintaan että rauhoittumiseen sopivia paikkoja.  

Ympäristö voi tukea rauhoittumista ja itsesäätelyä 

Katsauksessa aistipuutarhoihin ja luontoympäristöihin yhdistyivät muun muassa rauhoittuminen, stressin lievittyminen, itsesäätelyn tukeminen, fyysinen aktiivisuus ja mahdollisuudet sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sensorisen ympäristön merkitys voi korostua erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä tai haasteita aistitiedon käsittelyssä.  

Yhdessä katsaukseen sisältyneessä tutkimuksessa ulkona sijaitsevaa aistipuutarhaa kokeiltiin ADHD-lasten kanssa. Tulokset viittasivat lasten toimintakyvyn ja arjessa suoriutumisen paranemiseen. Muissa aineistoissa tuotiin esiin esimerkiksi aistipuutarhojen mahdollisuuksia tukea rauhoittumista, vuorovaikutusta ja tunnesäätelyä. 

Suunnittelu alkaa käyttäjien tarpeista 

Kauppisen mukaan aistipuutarhaa suunniteltaessa olennaista on määritellä, kenelle puutarha tehdään ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Tavoitteet vaikuttavat esimerkiksi kasvien, materiaalien ja värien valintaan, sekä polkujen ja aistikokemusten sijoitteluun. 

Lasten ja nuorten ottaminen mukaan suunnitteluun ja toteuttamiseen voi auttaa rakentamaan ympäristöstä heidän tarpeitaan vastaavan. Osallistuminen esimerkiksi kasvien istuttamiseen voi samalla lisätä kiinnostusta puutarhaa kohtaan ja vahvistaa suhdetta omaan ympäristöön.  

Esimerkiksi lastensuojeluyksikössä aistipuutarha voisi Kauppisen mukaan tarjota helposti saavutettavan ympäristön muun muassa rauhoittumiseen, aistisäätelyyn ja yhdessä tekemiseen. Erityistä merkitystä tällaisella ympäristöllä voi olla lapsille ja nuorille, joilla on itsesäätelyn haasteita, neuropsykiatrisia piirteitä tai psyykkistä kuormitusta. 

Lasten ja nuorten aistipuutarhoista tarvitaan lisää tutkimusta 

Opinnäytetyö osoitti samalla, että aistipuutarhojen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin on tutkittu vielä melko vähän ja tutkimustieto on hajanaista. Kauppisen mukaan tietoa tarvitaan erityisesti pitkäaikaisista vaikutuksista ja aistipuutarhojen käytöstä sosiaalialan toimintaympäristöissä.  

Lisätutkimus voisi vahvistaa tietopohjaa sille, miten aistipuutarhoja voidaan hyödyntää esimerkiksi lastensuojeluyksiköissä, kouluissa ja päiväkodeissa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena. 

Voit lukea opinnäytteen täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/921798