Uutiset

Luontoperustainen kuntoutus voi tukea rauhoittumista, vuorovaikutusta ja aktivoitumista 

Luontoperustainen kuntoutus voi tukea rauhoittumista, vuorovaikutusta ja aktivoitumista 

Yli-Viikari, Anja & Honkasalo, Marja. (2026) 
Luonnon terveysvaikutukset: kohti yhtenäistä teoriaa ihmisen hyvinvoinnista ja selviytymisestä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2026, 63. 

Luonnon terveysvaikutukset osana ihmisen selviytymistä 

Luonnonvarakeskuksen tutkijat Anja Yli-Viikari ja Marja Honkasalo tarkastelevat Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä julkaistussa puheenvuorossaan, miten luonnon terveysvaikutuksia voitaisiin ymmärtää osana ihmisen hyvinvointia ja selviytymistä. Kirjoittajat kokoavat aiempaa tutkimustietoa sekä käytännön kokemuksia ja rakentavat niiden pohjalta teoreettista jäsennystä luonto- ja eläinavusteisen toiminnan merkityksestä kuntoutumisessa. 

Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien hyvinvointivaikutuksista on kertynyt runsaasti tutkimustietoa mutta yksittäisiä tuloksia yhdistävä kokonaiskuva on edelleen puutteellinen. Kirjoittajien mukaan tarvitaan ymmärrystä siitä, mitkä tekijät ovat olennaisia ihmisen selviytymisen ja kuntoutumisen kannalta ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää käytännön asiakastyössä. Tavoitteena on jäsentää, miksi erilaiset luontoperustaiset menetelmät voivat olla hyödyllisiä erilaisissa tilanteissa.  

Kirjoittajat lähestyvät kysymystä autonomisen hermoston toiminnan kautta. Tarkastelun yhtenä lähtökohtana on polyvagaaliteoria, jonka avulla he jäsentävät ihmisen selviytymistä rauhoittumisen, turvallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja aktivoitumisen näkökulmista. Kirjoittajat toteavat myös, että teoriaa on arvosteltu mutta pitävät sitä merkityksellisenä kuntoutuksen näkökulmasta. 

 
Rauhoittuminen voi avata tilaa palautumiselle 

Ensimmäinen näkökulma liittyy rauhoittumiseen ja palautumiseen. Kirjoittajien mukaan pitkäaikainen kuormitus voi heikentää ihmisen kykyä säädellä omaa oloaan ja reagoida tilanteisiin joustavasti. Luontoympäristö voi tarjota mahdollisuuksia rauhoittumiseen, levähtämiseen ja huomion suuntaamiseen pois kuormittavista ajatuksista. 

 
Puheenvuorossa kuvataan esimerkiksi luonnon aistiärsykkeiden, rauhallisen liikkumisen ja eläinten läsnäolon merkitystä. Eläimen kanssa oleminen voi tarjota vuorovaikutusta, jossa ei tarvitse jatkuvasti puhua tai täyttää toisen ihmisen odotuksia. Kirjoittajien mukaan rauhoittuminen voi auttaa ihmistä palautumaan kuormituksesta ja vahvistaa hänen kykyään kohdata uusia haasteita. 

Turvallinen vuorovaikutus voi helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä 

Toinen näkökulma liittyy sosiaaliseen liittymiseen ja psyykkiseen turvaan. Kirjoittajien mukaan turvallisuuden kokemus voi vahvistaa ihmisen kykyä olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja käsitellä haastavia asioita. Luonto- ja eläinavusteinen toiminta voi tarjota tähän erilaisia mahdollisuuksia kuin tavanomainen vastaanottoympäristö.  

Esimerkiksi rinnakkain kävellessä keskustelu voi tuntua luontevammalta kuin kasvotusten istuttaessa. Eläimen kanssa toimiminen voi puolestaan tarjota mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutusta ja huomion suuntaamista toiseen. Kirjoittajat kuvaavat myös sitä, miten luonnon vertauskuvat ja yhteinen tekeminen voivat auttaa käsittelemään vaikeita asioita silloin, kun niitä on hankala sanoittaa suoraan. Ryhmätoiminnassa yhteiset kokemukset voivat lisäksi vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja tarjota uusia näkökulmia omaan tilanteeseen.  

Aktivoituminen vahvistaa toimintakykyä ja luottamusta omiin mahdollisuuksiin 

Kolmas näkökulma on aktivoituminen. Kirjoittajien mukaan kuntoutumisessa tarvitaan rauhoittumisen ja turvallisen vuorovaikutuksen lisäksi mahdollisuuksia toimia, kokeilla omia kykyjä ja saada onnistumisen kokemuksia. Tavoitteena ei ole pelkästään vähentää kuormitusta vaan vahvistaa myös toimintakykyä ja luottamusta omiin mahdollisuuksiin.  

Luontoympäristö tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia toimia, kokeilla omia kykyjä ja nähdä oman tekemisen tuloksia. Esimerkiksi puutarhatyössä kasvien kasvun seuraaminen, eläinten kanssa toimiminen tai luonnossa liikkuminen voivat tarjota kokemuksia siitä, että omalla toiminnalla on merkitystä. Onnistumisen kokemukset voivat vahvistaa motivaatiota ja auttaa löytämään uusia tapoja selviytyä haastavista tilanteista. 

Sama toiminta voi palvella erilaisia tarpeita 

Puheenvuoron keskeinen ajatus on, ettei luontoperustaisen toiminnan merkitystä voida määritellä pelkästään sen perusteella, mitä tehdään. Sama toiminta voi auttaa yhtä ihmistä rauhoittumaan ja toiselle se voi tarjota mahdollisuuden aktivoitua tai harjoitella vuorovaikutusta. Kirjoittajat korostavat, että kuntoutumisessa tarvitaan joustavaa siirtymistä erilaisten toimintatapojen välillä asiakkaan tilanteen ja yksilöllisten tarpeiden mukaan.  

Tämä näkökulma auttaa tarkastelemaan yksittäisiä luontoperustaisia menetelmiä osana kuntoutumisen kokonaisuutta. Ammattilaisen tehtävänä on tunnistaa asiakkaan tarpeita ja valita niiden perusteella tilanteeseen sopivia menetelmiä. Kirjoittajien mukaan teoreettista mallia ei pidä käyttää mekaanisesti asiakkaiden luokitteluun tai valmiiden toimintatapojen määräämiseen.  

Luontoperustaisen toiminnan mahdollisuudet osaksi palvelujen suunnittelua 

Kirjoittajat pohtivat myös, mitä esitetty malli voisi merkitä sosiaali- ja terveyspalvelujen käytännöille. Luontoperustaisessa toiminnassa on mahdollista yhdistää esimerkiksi fyysistä aktiivisuutta, sosiaalista vuorovaikutusta, palautumista sekä merkityksellistä tekemistä. Tällainen kokonaisvaltaisuus voi olla erityisen tärkeää ihmisille, joiden tuen tarpeet ovat moninaisia ja joiden voi olla vaikea löytää sopivaa apua erillisistä palveluista.  

Puheenvuorossa nostetaan esiin myös lähiluonnon saavutettavuus sote-palveluiden läheisyydessä. Kirjoittajat esittelevät kaupunkisuunnittelussa käytetyn 3–30–300-periaatteen, jonka mukaan jokaisesta kodista, koulusta ja työpaikasta tulisi näkyä vähintään kolme puuta, puuston peittävyyden tulisi olla 30 prosenttia ja lähimmälle viheralueelle tulisi olla enintään 300 metriä. Maaseudun sote-palveluissa luonnonläheisyys voi puolestaan olla jo valmiiksi palveluympäristön vahvuus.  

Artikkelin voi lukea täältä: https://journal.fi/sla/article/view/181574/128568