Uutiset

Katsausartikkeli: Luontointerventiot eivät jääneet jälkeen vakiintuneista hoidoista 

Katsausartikkeli: Luontointerventiot eivät jääneet jälkeen vakiintuneista hoidoista 

Heinen-Stach D, et al. (2026) 
The effectiveness of nature-based interventions on mental health: A systematic review.  
Applied Psychology: Health and Well-Being 

Katsauksessa arvioitiin luontointerventioiden vaikutuksia aikuisten mielenterveyteen 

Systemaattisia kirjallisuuskatsauksia luontointerventioiden vaikutuksista mielenterveyteen on julkaistu aiemminkin, mutta nyt julkaistu tutkimus kokosi ensimmäistä kertaa yhteen vuoteen 2025 asti julkaistut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset. Tutkijat tarkastelivat, millaisia vaikutuksia erilaisilla luontointerventioilla on aikuisten mielenterveyteen ja miten ne vertautuvat muihin hoitomuotoihin.  

Katsauksessa tarkasteltiin 47 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 3 792 osallistujaa. Mukana oli terveitä aikuisia sekä esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireista, stressistä, työuupumuksesta, psykiatrisista sairauksista tai fyysisistä sairauksista kärsiviä osallistujia. 

Luontointerventioita verrattiin toimintaan ilman luontoelementtiä, tavanomaisesti käytettyyn hoitoon, muihin hoitomuotoihin, odotuslistaan tai siihen, ettei interventiota järjestetty lainkaan. 

Interventioita luontokävelyistä aistipuutarhoihin 

Katsaukseen sisältyneet luontointerventiot olivat toteutukseltaan hyvin erilaisia. Yleisimpiä olivat luontokävelyt, joita tarkasteltiin 16 tutkimuksessa sekä puutarhaterapia, joka oli Green Care -menetelmänä mukana kymmenessä tutkimuksessa. 

Mukana oli myös yhteisöviljelyä, metsäkylpyjä, vihreää liikuntaa, retkeilyä, purjehdusta, aistipuutarhoja sekä luonnossa toteutettua tietoisuustaitoharjoittelua ja muuta ryhmätoimintaa. Osa interventioista perustui luonnossa liikkumiseen, kun taas toisissa osallistujat työskentelivät aktiivisesti puutarhoissa tai muiden luonnonelementtien parissa. 

Interventioiden kesto vaihteli yksittäisistä muutaman minuutin kerroista useita kuukausia jatkuneisiin ohjelmiin. Katsaukseen hyväksyttiin vain tutkimuksia, joissa interventio perustui todelliseen luontokontaktiin, eli esimerkiksi virtuaaliseen luontoon perustuvat tutkimukset rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. 

Hyötyjä havaittiin erityisesti masennuksen, ahdistuksen ja stressin hoidossa 

Katsaukseen sisältyneistä 47 tutkimuksesta 17 luontointerventioon osallistuneiden tulokset olivat vähintään yhdellä mielenterveyden osa-alueella paremmat kuin vertailuryhmän tulokset. Lisäksi 15 tutkimuksessa havaittiin viitteitä hyödyistä, mutta tulokset jäivät osittaisiksi. 

Vertailuryhmät vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista osallistujat eivät saaneet lainkaan interventiota tai he olivat odotuslistalla, kun taas toisissa vertailuryhmä sai tavanomaisesti käytettyä hoitoa tai osallistui muuhun aktiiviseen toimintaan. 
Masennusoireiden vähenemistä havaittiin esimerkiksi puutarhaterapiassa, luontoliikunnassa ja luontoympäristössä toteutetuissa interventioissa. Myös ahdistus väheni useissa puutarhaterapiaa, luontokävelyjä ja muuta luonnossa tapahtuvaa toimintaa käsitelleissä tutkimuksissa. 

Stressiä koskevat tulokset olivat pääosin myönteisiä, mutta vaihtelivat enemmän kuin masennusta ja ahdistusta koskevat tulokset. Hyvinvointia ja työuupumusta koskevissa tutkimuksissa tulokset olivat vielä vaihtelevampia. 

Luontointerventioilla saavutettiin samantasoisia tuloksia kuin muilla hoitomuodoilla 

Yksi katsauksen kiinnostavimmista havainnoista oli, ettei luontointerventioiden todettu olevan aktiivisia hoitomuotoja heikompia niissä tutkimuksissa, joissa niitä verrattiin suoraan toisiinsa. 

Esimerkiksi tanskalaisessa tutkimuksessa luontopohjaisen terapian vaikutuksia verrattiin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan stressiperäisistä oireista kärsivillä. Molemmissa ryhmissä hyvinvointi parani ja työuupumusoireet vähenivät eikä hoitojen välillä havaittu merkitsevää eroa. 

Tulosten perusteella luontointerventioita ei kuitenkaan voida pitää psykoterapian tai muun mielenterveyshoidon korvaajina. Aktiivisiin hoitomuotoihin verranneita tutkimuksia oli vielä vähän eikä niitä useimmiten ollut suunniteltu osoittamaan, että luontointerventio olisi vähintään yhtä vaikuttava kuin vertailuhoito. 

Aktiivinen luontovuorovaikutus nousi lupaavimmaksi lähestymistavaksi 

Katsauksen perusteella aktiiviseen tekemiseen ja vuorovaikutukseen perustuvat interventiot näyttivät tuottavan johdonmukaisempia tuloksia kuin pelkkä luonnossa oleskelu. Erityisesti puutarhanhoitoon ja puutarhaterapiaan liittyvissä tutkimuksissa havaittiin toistuvasti myönteisiä vaikutuksia masennukseen, ahdistukseen ja stressiin. 

Luontokävelyjen tulokset olivat myös usein myönteisiä, mutta vaihtelivat enemmän tutkimuksesta toiseen. Kävelyn hyötyjen ei voitu päätellä johtuvan yksinomaan luonnosta, sillä osassa tutkimuksista sama liikunta tuotti samankaltaisia tuloksia myös muualla toteutettuna. 

Myös luonnontilaisissa ympäristöissä toteutetuissa interventioissa havaittiin keskimäärin johdonmukaisempia hyötyjä kuin kaupunkipuistoissa ja muissa hoidetuissa viherympäristöissä. Tutkijat kuitenkin korostavat, ettei tämän perusteella voida vielä päätellä luonnontilaisen ympäristön olevan muita ympäristöjä vaikuttavampi. 

Tutkimusnäyttö kaipaa edelleen vahvistusta 

Vaikka katsaukseen hyväksyttiin vain satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, tutkijat arvioivat, että niiden toteutuksessa oli tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Lisäksi tutkimukset erosivat huomattavasti toisistaan osallistujien, menetelmien, vertailuryhmien ja tulosmittareiden osalta.  

Pitkäaikaisvaikutuksia ei juuri tutkittu eikä tutkimusten perusteella voitu vielä arvioida esimerkiksi luontointervention optimaalista kestoa, toistuvuutta tai sitä, kenelle eri menetelmät soveltuvat parhaiten. Tutkijoiden mukaan kokonaiskuva on kuitenkin rohkaiseva, erityisesti aktiiviseen luontovuorovaikutukseen perustuvien menetelmien, kuten puutarhaterapian ja puutarhanhoidon, osalta. Ennen laajempia hoitosuosituksia tarvitaan kuitenkin lisää laadukkaita tutkimuksia ja pidempiä seurantatutkimuksia. 

Tutkimuksen voi lukea täältä:  https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC13326778/pdf/APHW-18-0.pdf