Uutiset

Katsausartikkeli: Eläimen hyvinvointi ja toimijuus osaksi eläinavusteisen toiminnan arviointia 

Katsausartikkeli: Eläimen hyvinvointi ja toimijuus osaksi eläinavusteisen toiminnan arviointia 

Ihminen määrittelee tilanteen ja tulkitsee eläimen viestit 

Eläinavusteisessa toiminnassa eläimen hyvinvointi on keskeinen osa vastuullista toimintaa. Tuore monitieteinen katsaus tarkastelee aihetta erityisesti siitä näkökulmasta, millainen asema eläimellä on terapeuttisessa vuorovaikutuksessa ja miten sen kokemusta voidaan arvioida. 

Animals-lehdessä julkaistussa katsauksessa tutkijat tarkastelivat ihmisen ja eläimen terapeuttista suhdetta eläinten hyvinvoinnin, käyttäytymisen ja lajienvälisen vuorovaikutuksen näkökulmista. Katsauksen tavoitteena ei ollut arvioida eläinavusteisen toiminnan hyötyjä ihmisille vaan tarkastella eläimen asemaa, toimijuutta ja ihmisen tekemien tulkintojen rajoja.  

Kirjoittajat kuvaavat suhteeseen liittyvää haastetta käsitteellä tulkinnallinen epäsymmetria. Ihminen määrittelee toiminnan tavoitteet, ympäristön ja ajankohdan sekä tulkitsee eläimen käyttäytymistä. Eläin osallistuu tilanteeseen omalle lajilleen ja yksilölle tyypillisellä tavalla mutta sen kokemuksesta voidaan tehdä päätelmiä vain käyttäytymisen, fysiologisten reaktioiden ja tilanteen kokonaisuuden perusteella. 

Katsauksen uusi näkökulma ei siis ole se, etteikö eläinten hyvinvointia jo huomioitaisi eläinavusteisessa toiminnassa. Kirjoittajat nostavat tarkasteluun sen, kuinka paljon eläimen hyvinvointia koskeva arvio perustuu väistämättä ihmisen tulkintaan ja millaisia seurauksia tällä on koko toiminnan suunnittelulle.  

Sama käyttäytyminen voi kertoa eri asioista 

Katsauksessa annetaan esimerkkejä tilanteista, joissa eläimen käyttäytyminen voidaan tulkita eri tavoin. Rauhallisesti paikallaan pysyvä eläin voi olla rentoutunut mutta käytös voi joissakin tilanteissa liittyä myös epävarmuuteen, väsymykseen tai toiminnan estymiseen. Koiran haukottelu, huulten nuoleminen tai pään kääntäminen voivat puolestaan liittyä jännityksen säätelyyn tai lievään stressiin. Kosketuksen salliminen voi kertoa myönteisestä vuorovaikutuksesta mutta myös tottumisesta tai opitusta sietämisestä.  

Kirjoittajat korostavat, ettei yksittäisen käyttäytymissignaalin perusteella voida päätellä varmasti eläimen tunnetilaa. Sama käyttäytyminen voi eri tilanteissa kertoa eri asioista ja sen taustalla oleva syy voi liittyä esimerkiksi tilanteeseen, aikaisempiin kokemuksiin tai eläimen mahdollisuuteen vaikuttaa tilanteeseen. 

Hyvinvointiin kuuluu myös mahdollisuus vaikuttaa 

Katsauksen keskeinen näkökulma on eläimen toimijuus. Hyvinvoinnin arvioinnissa ei tarkastella vain eläimen kuormitusta, lepoa ja palautumista vaan myös sitä, voiko eläin vaikuttaa vuorovaikutuksen määrään, ottaa etäisyyttä ja vetäytyä tilanteesta tarvittaessa. 
Eläimen yksilölliset ominaisuudet on huomioitava toiminnan suunnittelussa ja hyvinvoinnin arvioinnissa. Sama tilanne voi olla yhdelle eläimelle mieluisa ja toiselle kuormittava. Ohjaajan tehtävänä onkin asiakkaan ja eläimen vuorovaikutuksen mahdollistamisen lisäksi seurata eläimen käyttäytymistä ja tarvittaessa muuttaa, tauottaa tai keskeyttää toiminta.  

Koirien kohdalla katsauksessa nostetaan esiin esimerkiksi toistuvan koskettamisen, vieraiden ihmisten ja ympäristöjen sekä pitkien työskentelyjaksojen aiheuttama kuormitus. Hevosavusteisessa toiminnassa huomioon tulee ottaa myös fyysinen kuormitus, kuten ratsastajan tasapaino, työskentelykertojen määrä ja palautuminen. Eläinavusteinen vuorovaikutus voi tarjota eläimellekin myönteisiä kokemuksia mutta hyvinvointia on arvioitava aina eläin- ja tilannekohtaisesti.  

Ihmisen saama hyöty ei yksin riitä toiminnan arviointiin 

Kirjoittajien mukaan eläintä tulisi tarkastella eläinavusteisessa toiminnassa aktiivisena osallistujana, jonka hyvinvointi ja mahdollisuudet vaikuttaa osallistumiseensa ovat osa toiminnan laatua. 

Tämä tarkoittaa myös eläinavusteisen toiminnan arvioinnin laajentamista. Ihmiselle syntyvä hyöty ei yksin kerro vuorovaikutuksen onnistumisesta, vaan sen rinnalla tarvitaan tietoa eläimen käyttäytymisestä, kuormituksesta, palautumisesta ja mahdollisuudesta säädellä osallistumistaan. Eläimen stressin tai vetäytymisen tarpeen tunnistaminen tukee samalla ihmisen turvallisuutta ja vuorovaikutuksen laatua.  

Tutkijat kaipaavat jatkossa tutkimuksia, joissa ihmisten kokemusten rinnalla seurataan järjestelmällisesti eläinten käyttäytymistä, fysiologisia mittareita, työmäärää ja hyvinvointia pidemmällä aikavälillä. Näin voitaisiin paremmin arvioida, milloin eläinavusteinen vuorovaikutus tukee myös eläimen hyvinvointia ja milloin se alkaa kuormittaa. 

Lue koko artikkeli: https://www.mdpi.com/2076-2615/16/16/2509