Uutiset

Asiantuntijoiden puheenvuoro: Luontoperustainen mielenterveyden tuki osaksi julkisia rakenteita 

Asiantuntijoiden puheenvuoro: Luontoperustainen mielenterveyden tuki osaksi julkisia rakenteita 

Luontoperustaiselle mielenterveyden tuelle tarvitaan julkinen toimintamalli 

Nature Portfolioon kuuluvassa Communications Health -lehdessä julkaistussa asiantuntijoiden puheenvuorossa kansainvälinen kirjoittajaryhmä esittää, että luontoperustaisen mielenterveyden tuen toteuttamiseen tarvitaan nykyisten toimintatapojen rinnalle julkinen malli. Luonnon mielenterveyttä tukevista vaikutuksista on jo paljon tutkimustietoa, mutta menetelmien laajamittaiseen käyttöönottoon ei kirjoittajien mukaan ole vielä toimivaa rakennetta.  

Luontoperustaista mielenterveyden tukea toteutetaan nykyisin pääasiassa kahdella tavalla. Sitä voidaan käyttää osana terveydenhuoltoa esimerkiksi toimintaterapiassa tai ihminen voi hakeutua omatoimisesti luontoon ja erilaisiin luontoperustaisiin palveluihin. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää kuitenkin aikaa, rahaa, mahdollisuuksia liikkua luonnossa ja usein myös riittäviä taitoja siihen. Siksi nykyiset toimintatavat eivät tavoita kaikkia. 

Kirjoittajien ehdottamassa julkisen terveyden edistämisen mallissa luontoperustainen mielenterveyden tuki nähtäisiin yksittäisiä hoitoja ja palveluja laajempana kokonaisuutena. Tavoitteena olisi luoda edellytyksiä luonnon säännölliselle hyödyntämiselle myös niille ihmisille, jotka eivät ole mielenterveyspalvelujen piirissä tai pysty hankkimaan luontoperustaisia palveluja itse. 

Luontoon pääsy riippuu myös rakenteista 

Julkisen luontoperustaisen mielenterveyden tuen perustana ovat kirjoittajien mukaan saavutettavat puistot, metsät ja muut viheralueet. Luontoalueita tarvitaan sekä kaupungeissa että niiden läheisyydessä ja niiden pitäisi olla eri väestöryhmien saavutettavissa.

  
Pelkkä luontoalueen olemassaolo ei kuitenkaan riitä. Luontoon pääsyä voivat vaikeuttaa esimerkiksi auton puuttuminen, heikot joukkoliikenneyhteydet tai pitkät etäisyydet. Kirjoittajat nostavatkin liikennesuunnittelun yhdeksi keinoksi parantaa luonnon saavutettavuutta. Eri maiden välillä on tässä suuria eroja: joissakin maissa puistoihin ja suojelualueille pääsee yleisesti joukkoliikenteellä, toisissa ne ovat käytännössä autosta riippuvaisia.  

Saavutettavuuteen vaikuttavat myös luonnossa liikkumisen tiedot ja taidot. Kaikille itsenäinen liikkuminen metsässä tai suojelualueilla ei ole tuttua, joten kirjoittajat ehdottavat myös edullisen opastetun toiminnan lisäämistä. Puistojen ja viheralueiden lisäksi tarvitaan siis käytännön keinoja, joiden avulla ihmiset voivat niitä hyödyntää.  

Luontosuhdetta voidaan vahvistaa jo lapsuudessa 

Kirjoittajat nostavat koulutuksen tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Lapsena puistoissa ja luonnossa käyneet jatkavat tutkimusten perusteella luonnossa liikkumista todennäköisemmin myös aikuisina. Kaikki lapset eivät kuitenkaan saa kokemuksia luonnosta oman perheen kautta. 

Koulujen luonto-ohjelmilla ja tuetulla osallistumisella yhteisölliseen ulkoilutoimintaan voitaisiin vahvistaa luonnossa liikkumisen taitoja ja luontosuhdetta jo lapsuudessa. Aikuisille suunnatussa terveysviestinnässä luonnossa oleskelua voitaisiin puolestaan tuoda nykyistä selvemmin esiin yhtenä terveyttä tukevana toimintatapana. 

Yhden mallin soveltaminen kaikkialla ei kirjoittajien mukaan kuitenkaan onnistu. Luonnossa liikkumiseen liittyvät tavat, sosiaaliset normit ja mahdollisuudet vaihtelevat maiden ja väestöryhmien välillä. Siksi julkisen terveyden edistämisen keinojen pitäisi mukautua paikallisiin olosuhteisiin ja kulttuuriin.  

Luontoperustainen mielenterveyden tuki on myös yhteiskuntasuunnittelua 

Kirjoittajien keskeinen viesti on, ettei luontoperustaisen mielenterveyden tuen laajentaminen ole ainoastaan terveydenhuollon tehtävä. Siihen vaikuttavat myös se, missä viheralueet sijaitsevat, miten niihin pääsee ja millaisia valmiuksia ihmisillä on käyttää niitä. 

Tärkeimmiksi julkisiksi toimiksi tutkijat nostavat suojelualueiden ja kaupunkien viheralueiden lisäämisen, tarvittavan infrastruktuurin kehittämisen sekä edullisen opastuksen saatavuuden parantamisen. Koulutus ja joukkoliikenne täydentävät kokonaisuutta. 

Kirjoittajat perustelevat investointeja myös taloudellisesti. Heidän mukaansa luontoperustaiseen mielenterveyden tukeen tehdyt julkiset panostukset voivat palautua pienempinä terveydenhuollon kustannuksina ja parempana työkykynä. Ajatus laajentaa samalla keskustelua luontoperustaisista menetelmistä yksittäisten palvelujen ulkopuolelle: myös ympäristöjen saavutettavuus ja yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat siihen, kenellä on mahdollisuus hyötyä luonnosta. 

Lue artikkeli täältä: https://www.nature.com/articles/s44528-026-00012-7