Anne Häkkinen ja Minna Kivilahti (2026)
ETÄ Karva-Kaverina: motivaatiotekijät ja osallisuus eläinavusteisessa etävapaaehtoistoiminnassa
Opinnäytetyö, sosionomi (AMK), Hämeen ammattikorkeakoulu
Hämeen ammattikorkeakoulussa valmistuneessa opinnäytetyössä tarkasteltiin Suomen Karva-Kaverit ry:n ETÄ Karva-Kaveri -toimintaa. Tutkimuksen kohteena olivat vapaaehtoiset, jotka osallistuvat toimintaan oman lemmikkinsä kanssa.
ETÄ Karva-Kaveri -toiminnassa eläinavusteisia vierailuja toteutetaan etäyhteyksien välityksellä esimerkiksi palvelutaloihin ja muihin toimintaympäristöihin. Toimintaan voi kuulua esimerkiksi keskustelua eläimistä, eläinten esittelyä, lukuhetkiä sekä virtuaalisia luontokävelyjä.
ETÄ Karva-Kaveri -toimintaa tarkastellaan opinnäytetyössä osana eläinavusteista vapaaehtoistoimintaa. Teoriaosuudessa toimintaa peilataan myös Green Care -ajatteluun ja LuontoVoima-toimintaan. Työssä selvitettiin muuan muassa ETÄ Karva-Kaveri -toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten motivaatiota, osallisuuden kokemuksia ja kokemuksia etätoiminnasta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ETÄ Karva-Kaveri -toiminnassa mukana olevilta vapaaehtoisilta. Aineisto koostui kyselyvastauksista ja haastatteluista. Työssä tarkasteltiin muun muassa sitä, mitkä tekijät motivoivat osallistumaan toimintaan ja millaisia kokemuksia vapaaehtoisilla oli osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten etämuotoinen toimintatapa vaikutti osallistumiseen.
Opinnäytetyössä käsiteltiin myös aiempaa tutkimustietoa vapaaehtoistoiminnasta, osallisuudesta ja eläinavusteisuudesta sekä tarkasteltiin eläinavusteisen toiminnan yhteyttä Green Care -ajatteluun.
Tutkimuksen mukaan tärkein yksittäinen motivaatiotekijä oli mahdollisuus tuottaa iloa muille ihmisille eläimen avulla. Merkitykselliseksi koettiin myös se, että oma eläin soveltui toimintaan ja osallistui siihen mielellään.
Vapaaehtoiset pitivät etätoimintaa joustavana toimintamuotona, joka mahdollisti osallistumisen myös tilanteissa, joissa lähivierailut eivät olisi mahdollisia esimerkiksi pitkien välimatkojen tai eläimen kuormittumisen vuoksi.
Tutkimuksessa nousivat esiin myös yhteisöllisyys, auttamisen halu ja kokemus siitä, että toiminnalla voidaan tuottaa hyvää toisille ihmisille.
Opinnäytetyö nostaa esiin, että etäyhteyksillä toteutettava eläinavusteinen vapaaehtoistoiminta voi tarjota vaihtoehtoisen tavan osallistua toimintaan tilanteissa, joissa lähivierailut eivät ole mahdollisia. Etätoiminta mahdollistaa osallistumisen eri puolilta Suomea ja voi vähentää myös eläinten matkustamisesta aiheutuvaa kuormitusta.
Työssä nähdään, että eläinavusteisen etätoiminnan kehittämiselle on tarvetta myös jatkossa. Opinnäytetyössä nostetaan esiin esimerkiksi uusien toimintaympäristöjen, kohderyhmien ja käytännön tukimateriaalien kehittäminen.
Opinnäytetyön voi lukea täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/912815