Helsingissä toteutettu satunnaistettu tutkimus osoittaa, että luontoon perustuva ryhmätoiminta voi vähentää yksinäisyyttä nopeasti myös hyvin iäkkäillä ja hauraassa kunnossa olevilla ihmisillä.
Tutkimukseen osallistui palveluasumisen asukkaita 22 yksiköstä. Osallistujien keski-ikä oli 83 vuotta, ja monella oli muistisairaus tai heikentynyt toimintakyky.
Interventiossa osallistujat osallistuivat ohjattuun luontolähtöiseen ryhmätoimintaan, jossa yhdistyivät ulkona oleilu, luontokokemukset ja sosiaalinen yhdessäolo.
Tutkimuksen keskeinen tulos oli selkeä: yksinäisyys väheni ryhmätoimintaan osallistuneilla kolmen kuukauden aikana, kun taas vertailuryhmässä muutosta ei juuri havaittu.
Vaikutus ei kuitenkaan ollut pysyvä. Seurannan aikana yksinäisyyden väheneminen heikkeni, mikä viittaa siihen, että hyödyt edellyttävät toiminnan jatkuvuutta.
Terveyteen liittyvä elämänlaatu ei parantunut tutkimuksessa pitkällä aikavälillä. Sen sijaan unessa havaittiin myönteinen muutos luontoryhmään osallistuneilla.
Tulokset viittaavat siihen, että yksittäinen interventio ei välttämättä riitä vaikuttamaan laaja-alaisesti hyvinvointiin, vaikka yksittäisiä myönteisiä vaikutuksia syntyy.
Tutkimus ei tarkastellut pelkästään luonnon vaikutusta, vaan luontoon perustuvaa ryhmätoimintaa kokonaisuutena. Vaikutukset syntyvät luontoympäristön, yhdessäolon ja ohjatun toiminnan yhdistelmästä.
Keskeinen havainto oli myös se, että aktiivinen osallistuminen vahvisti vaikutuksia. Mitä enemmän aikaa osallistujat viettivät luonnossa ja mitä sitoutuneemmin he osallistuivat toimintaan, sitä suurempia hyödyt olivat.
Hyöty oli suurempi erityisesti niillä, joilla oli parempi toimintakyky, kognitiivinen tila ja vahvempi luontosuhde lähtötilanteessa.
Tutkimus osoittaa, että luontoon perustuva ryhmätoiminta voi olla toimiva keino lievittää yksinäisyyttä myös kaikkein hauraimmilla ikääntyneillä.
Samalla se tuo esiin keskeisen haasteen: vaikutukset eivät säily ilman jatkuvuutta. Jotta hyödyt pysyvät, toiminnan on oltava säännöllistä ja osa arkea.
Luontoperustaiset menetelmät eivät yksin ratkaise hyvinvoinnin haasteita, mutta ne voivat tarjota konkreettisen ja saavutettavan keinon tukea sosiaalista hyvinvointia hoivakotien arjessa.
Tutkimuksen voi kokonaisuudessaan lukea täältä: https://academic.oup.com/ageing/article/55/2/afag009/8460038?login=false