Uutiset

Yksinäisyyden kokemus aikuisilla väheni kahdessa luontolähtöisessä toimintamallissa 

Yksinäisyyden kokemus aikuisilla väheni kahdessa luontolähtöisessä toimintamallissa 

Tutkimukseen osallistui 320 yksinäisyyttä kokevaa aikuista 

Barcelonassa tutkittiin satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa luontolähtöisen toiminnan mahdollisuuksia yksinäisyyden lievittämisessä. Tutkijat vertasivat ohjattua luontoryhmätoimintaa yksilölliseen ohjaukseen, jossa osallistujia kannustettiin hakeutumaan oman asuinalueensa luontolähtöiseen toimintaan. Yksinäisyyden kokemusta ja terveyteen liittyvää elämänlaatua seurattiin vuoden ajan.  
Tuore The Lancet Regional Health – Europe -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on osa kansainvälistä RECETAS-hanketta, jossa kehitetään ja tutkitaan luontolähtöisiä toimintatapoja yksinäisyyden lievittämiseksi. Barcelonan tutkimukseen osallistui 320 vähintään 18-vuotiasta yksinäisyyttä kokevaa aikuista 12 sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevasta kaupunginosasta. Osallistujien iän mediaani oli noin 63 vuotta ja heistä 80 prosenttia oli naisia. 

Luontoretkiä ja vertaistukea vai ohjausta omatoimiseen osallistumiseen 

Osallistujat jaettiin satunnaisesti kahteen 160 henkilön ryhmään. Toinen ryhmä osallistui yhdeksän viikon ajan Friends in Nature -toimintaan. Osallistujat kokoontuivat 8–10 hengen ryhmissä kerran viikossa kahdeksi tunniksi kahden ohjaajan johdolla. 

Ryhmätoiminnassa yhdistyivät vertaistuki, keskustelut yksinäisyyden kokemuksista ja retket lähiympäristön luontokohteisiin. Osallistujat saivat vaikuttaa retkikohteiden ja toiminnan valintaan. Ryhmät vierailivat esimerkiksi puutarhoissa, puistoissa, jokivarsilla ja rannikkoalueilla. Ohjaajat tukivat ryhmän vuorovaikutusta ja kannustivat osallistujia löytämään yhteisiä kiinnostuksenkohteita sekä jatkamaan yhteydenpitoa ryhmätoiminnan päätyttyä. 

Vertailuryhmän osallistujille järjestettiin henkilökohtainen, noin puolen tunnin mittainen motivoiva haastattelu. Lisäksi heille esiteltiin oman asuinalueen luontokohteita ja luontolähtöisiä toimintamahdollisuuksia, joihin heitä kannustettiin osallistumaan omatoimisesti. Molempien tutkimusryhmien käytössä oli paikallisten toimijoiden kanssa koottu valikoima luontokohteita ja -toimintaa. 

Yksinäisyyden kokemus väheni molemmissa ryhmissä 

Yksinäisyyden kokemusta ja terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin tutkimuksen alussa sekä kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kuluttua. Koko osallistujajoukossa yksinäisyyttä kuvaava pistemäärä oli kolmen kuukauden kohdalla laskenut keskimäärin noin 10 % lähtötilanteesta. Vuoden kuluttua laskua oli keskimäärin lähes 17 %. 

Yksinäisyyden kokemus väheni molemmissa tutkimusryhmissä. Kolmen kuukauden kohdalla ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa yksinäisyyden kokemuksen vähenemisessä. Vuoden seurannan aikana yksinäisyyden kokemus väheni edelleen molemmissa ryhmissä. Terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei havaittu merkitsevää muutosta kummassakaan ryhmässä. 

Ohjattu ryhmätoiminta näytti hyödyttävän erityisesti emotionaalisesti kuormittuneita osallistujia 

Tutkijat selvittivät lisäksi, oliko osallistujien lähtötilanteella yhteyttä siihen, kummasta toimintatavasta he hyötyivät. Jälkikäteisessä analyysissa ohjattu luontoryhmä oli tehokkaampi niillä, joiden emotionaalinen hyvinvointi oli tutkimuksen alussa heikompi. 

Niillä osallistujilla, joiden emotionaalinen hyvinvointi oli lähtötilanteessa parempi, yksilölliseen luontotoimintaan ohjaamiseen tuotti suhteessa parempia tuloksia. Tutkijoiden mukaan havainnot viittaavat siihen, että yksinäisyyttä kokevien ihmisten lähtötilanne ja tuen tarve voivat vaikuttaa sopivan toimintatavan valintaan. Kyseessä oli kuitenkin jälkianalyysi, joten havaintojen vahvistaminen edellyttää lisätutkimusta. 

Tutkimus ei erottanut luontotoiminnan vaikutusta muusta tuesta 

Tutkimuksessa ei ollut ryhmää, joka olisi jäänyt kokonaan ilman luontotoimintaan liittyvää ohjausta. Siksi tulosten perusteella ei voida päätellä, kuinka suuri osa yksinäisyyden kokemuksen vähenemisestä johtui nimenomaan luontolähtöisestä toiminnasta. Ohjattuun ryhmätoimintaan sisältyi lisäksi vertaistukea ja ohjaajien tarjoamaa tukea, joiden vaikutusta ei tässä tutkimuksessa voitu erottaa luontotoiminnan vaikutuksesta. 

Tulosten tulkinnassa on huomioitava myös keskeyttämiset.  Yksilöllisen tulen ryhmästä jäi ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pois 28 % osallistujista ja ohjatusta luontoryhmästä noin 14 %. Epäsuhtainen keskeyttäminen lisää tulosten epävarmuutta. Osallistujien ikä- ja sukupuolijakauma rajoittaa lisäksi tulosten yleistämistä koko aikuisväestöön. 

Tulokset korostavat osallistujan tarpeisiin sopivaa tukea 

Tutkijoiden mukaan luontolähtöisten toimintamahdollisuuksien yhdistäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin voi tarjota uusia keinoja yksinäisyyttä kokevien ihmisten tukemiseen. Toimintatapoja tulisi kuitenkin kehittää niin, että osallistujien yksilölliset tarpeet, voimavarat ja mieltymykset voidaan huomioida. 

Jatkotutkimuksissa on myös tarpeen selvittää tarkemmin, ketkä hyötyvät ohjatusta ryhmätoiminnasta ja ketkä yksilöllisestä ohjauksesta sekä millainen merkitys luontoympäristöllä on yksinäisyyden kokemuksen lievittymisessä. 

Tutkimus on osa kansainvälistä RECETAS-hanketta ja kirjoittajiin kuului myös Suomessa toimivia tutkijoita. Barcelonassa käytetty Friends in Nature -ryhmätoimintamalli pohjautuu Vanhustyön keskusliiton kehittämään Ystäväpiiri-toimintaan, johon on RECETAS-hankkeessa yhdistetty luontolähtöisiä menetelmiä. 

Coll-Planas, L. ym. (2026). Effectiveness of a nature-based social prescribing intervention on loneliness and health-related quality of life among vulnerable urban adults (RECETAS-BCN): an observer-blinded randomised controlled trial. The Lancet Regional Health – Europe, 69, 101821. 

Tutkimuksen voi kokonaisuudessaan lukea täällä: https://www.thelancet.com/journals/lanepe/article/PIIS2666-7762(26)00233-4/fulltext