Uutiset

Virtuaaliluonto voi lisätä luonnon saavutettavuutta hoivaympäristössä 

Virtuaaliluonto voi lisätä luonnon saavutettavuutta hoivaympäristössä 

Virtuaaliluontoa kokeiltiin ympärivuorokautisessa asumisyksikössä

Helsingin ja Vaasan yliopistojen tutkijat selvittivät pilottitutkimuksessa, millaisia fysiologisia vasteita virtuaaliluonto herättää aikuisilla, joilla oli kehitysvamma ja/tai fyysinen vamma. Tutkimuksessa seurattiin sykettä ja sykevälivaihtelua eli HRV:tä (Heart Rate Variability), joka kuvaa autonomisen hermoston toimintaa.  

Tutkimukseen osallistui seitsemän 22–54-vuotiasta henkilöä, jotka asuivat ympärivuorokautista tukea tarjoavassa asumisyksikössä Suomessa. Osallistujien liikkumiskyky ja tuen tarpeet vaihtelivat: osa oli pääosin vuoteessa, osa käytti pyörätuolia ja osa liikkui ilman apuvälineitä. 

Tutkimuksessa virtuaaliluonto toteutettiin asumisyksikköön rakennetussa kupolimaisessa tilassa, jossa 180 asteen videokuva ulottui seiniltä kattoon. Tila oli suunniteltu niin, että sinne pääsi myös pyörätuolilla tai vuoteella. Tutkimus on osa NATUREACH-kehittämishanketta, jossa pilotoitiin virtuaalisia luontopalveluja hoivaympäristöissä Suomessa ja Ruotsissa.  

Luontosisällöt osallistujien tarpeiden mukaan 

Virtuaaliympäristössä katseltiin muun muassa metsiä, järvimaisemia ja niittyjä sekä videoita, joissa näkyi laiduntavia lehmiä ja lampaita tai liikuttiin veneellä joella. Yksi video kesti noin 15 minuuttia, mutta osallistujat saivat valita sisällön ja katseluajan yhdessä henkilökunnan kanssa. Keskimääräinen käynti kupolissa kesti noin 39 minuuttia.  

Henkilökunnalla oli keskeinen rooli osallistumisen tukemisessa. Kommunikointia helpotettiin osallistujalle sopivilla tavoilla, kuten eleillä, kuvilla ja symboleilla. Henkilökunta auttoi myös sisällön sekä katseluajan valinnassa.  Virtuaaliluontoa voitiin näin mukauttaa osallistujien yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan.  

Vasteet vaihtelivat lähtötilanteen mukaan 

Fysiologisia vasteita mitattiin Firstbeat-laitteella. Tutkijat vertasivat virtuaaliluontohetkien aikana mitattua sykettä ja HRV:tä saman päivän keskimääräisiin arvoihin. Sykevälivaihtelua kuvaava RMSSD-arvo pieneni virtuaaliluontohetkien aikana tilastollisesti merkitsevästi. Sen sijaan sykkeessä ei koko ryhmän tasolla havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. 

RMSSD-arvon pieneneminen tarkoittaa tässä tutkimuksessa parasympaattisen hermoston aktiivisuuden vähenemistä eikä sitä voida tulkita yksiselitteisesti rentoutumiseksi tai myönteiseksi terveysvaikutukseksi. Tutkijat arvioivat, että vasteen merkitys saattoi riippua osallistujan lähtötilanteesta, vireystasosta ja yksilöllisistä ominaisuuksista.  

Osallistujakohtaiset tulokset erosivat toisistaan huomattavasti. Rauhallisiksi kuvatuilla ja vuoteessa olevilla osallistujilla HRV:n pienenemiseen liittyi usein sykkeen nousua. Tutkijat tulkitsivat tämän mahdollisesti kuvastavan lisääntynyttä tarkkaavaisuutta, virittymistä tai kognitiivista aktivoitumista virtuaaliluonnon yhteydessä.  

Levottomiksi tai aktiivisiksi kuvatuilla osallistujilla sekä HRV että syke puolestaan useammin laskivat. Tutkijat tulkitsivat HRV:n ja sykkeen samanaikaisen laskun voivan kuvastaa kognitiivista aktivoitumista ja samalla fysiologista rauhoittumista. Tulkinnat ovat kuitenkin alustavia ja osin spekulatiivisia.  

Tutkijoiden mukaan fysiologisia muutoksia ei voida luokitella yksinkertaisesti myönteisiksi tai kielteisiksi. Sama vaste voi merkitä eri ihmisille eri asioita riippuen esimerkiksi lähtötilanteesta, vireystasosta ja toimintakyvystä. Virtuaaliluonnon vaikutuksia olisikin siksi tärkeää tarkastella yksilöllisesti eikä vain ryhmän keskiarvoina.  

Virtuaaliluonto voi täydentää luontokokemuksia 

Virtuaaliluonto voi olla kiinnostava vaihtoehto erityisesti henkilöille, joiden pääsy luonnonympäristöihin on toimintakyvyn tai hoivaympäristön vuoksi vaikeaa. Kupoliympäristö ei edellytä VR-lasien käyttöä, mikä voi tehdä siitä helpommin saavutettavan kuin päähän asetettaviin laitteisiin perustuvat ratkaisut.  

Aiemmissa tutkimuksissa virtuaalisten luontoympäristöjen on havaittu voivan tuottaa osin samanlaisia palautumiseen ja stressin vähenemiseen liittyviä vaikutuksia kuin todellinen luonto. Tässä tutkimuksessa virtuaaliluontoa ei kuitenkaan verrattu todelliseen luonnossa oleskeluun.  

Pilotti antaa suuntaa jatkotutkimuksille 

Tutkimuksen keskeisin rajoitus oli pieni, ainoastaan seitsemän osallistujan otos. Lisäksi osa mittauksista jäi analyysin ulkopuolelle teknisten ongelmien vuoksi eikä kaikkia fysiologisiin vasteisiin mahdollisesti vaikuttavia taustatekijöitä voitu huomioida. 
Tutkijat pitävät tuloksia alustavina. Jatkossa tarvitaan tutkimusta, jossa fysiologisten mittausten rinnalla hyödynnetään esimerkiksi havainnointia, henkilökunnan haastatteluja ja mahdollisuuksien mukaan osallistujien omia kokemuksia. Tutkijat ehdottavat myös virtuaaliluonnon ja todellisen luonnossa oleskelun fysiologisten vasteiden vertaamista.  

Gorr, N. D., Ochi, A., Niemi, M. & Huotilainen, M. (2026). An accessible path to nature: piloting virtual nature interventions among adults with disabilities by examining heart rate variability. Frontiers in Psychology 17:1851869. DOI: 10.3389/fpsyg.2026.1851869. 

Tutkimus on luettavissa täällä: https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2026.1851869/full