Uutiset

Etusivu » Ajankohtaista » Uutiset

 

 

Uutiset

Vieraskynä: Saaressa asuminen syvensi luontoyhteyttäni, ja herätti luovuuteni


16.11.2026

Vieraskynä: Saaressa asuminen syvensi luontoyhteyttäni, ja herätti luovuuteni 

Muutin kallioiselle saarelle Kökariin 

Luontoyhteyteni ei syntynyt Kökarissa. Se on ollut minussa aina. Vanhempani veivät minut jo vauvana, vuonna 1973, telttailemaan mm. Jäämeren rannalle. Vaikka lapsuuteni ja nuoruuteni kuluivat Espoon betonilähiössä, luonto oli silloinkin lähellä ja osa elämääni. 


Luonto oli myös helposti saavutettava harrastus. Ulkoilin omien ja hoitokoirien kanssa, vietin aikaa venerannassa isän laittaessa venettä ja telttailimme kesälomilla saarissa ja meren äärellä luonnosta monipuolisesti nauttien. Ratsastusharrastus vei maastoretkille metsiin, ja hevosten hoitaminen antoi vastuullisen eläinkontaktin. Opin jo varhain tunnistamaan luonnon virkistävän, peruskuntoa ylläpitävän ja rauhoittavan vaikutuksen. Myöhemmin luonnon seuraaminen oli helppoa omasta puutarhasta käsin, kun ovesta ulos astuessani olin omassa biosfäärissäni. 


Kökarissa luontoyhteyteni on jalostunut. Samalla myös luovuuteni on saanut enemmän tilaa herätä. 
Saaren ja ympäristön rauha antavat avaruutta ajatuksille. En oikein osaa edes sanoin kuvata, miltä se tuntuu, mutta ehkä koitan maalata sen. 


Koen alkukantaista juurevuutta kävellessäni kallioilla ja teillä, kun jalkani osuvat saaren maahan. Yllä oleva taivas ja avaruus tuntuvat avartavan myös ajatuksiani. Ympärillä oleva meri tuntuu hyvältä, ja länsituulella kuulen meren aaltojen pauhun, joka kantautuu kalliota pitkin. 


Pimeys keskellä merta mahdollistaa tähtitaivaan, kuun ja revontulien näkemisen valon lähteinä. Pimeys tuntuu turvalliselta. Talven viima on luonnon voima, jonka hyväksyn osana elämää ja jota varten pukeudun villaan. Sitä suloisemmalta kesän lämpö tuntuu iholla, kun auringon lämmön saa vihdoin tuntea. Kesätuuli vie liikaa kuumuutta pois. Vesi on kirkasta ja ihanan raikasta, ja uinti on minulle parasta liikettä noin puoli vuotta vuodesta. 


Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että oma luovuuteni on saanut täällä kunnolla syttyä.  Luovuudesta saan valtavasti myönteistä energiaa, lohtua ja minäpystyvyyden tunnetta. Tuntemukseni kuuluvat luovassa FlamesM-musiikki-projektissani. Saaren vaikutuksia voi kuulla sanoituksissani, nähdä valokuvissani ja vesiväritöissäni, joita käytän biisien kansikuvissa. 


Täällä on erinomainen mahdollisuus palautua, sillä ympärillä on rauha, hiljaisuus ja luonnon omat äänet. Näen kauneutta luonnossa myös keskellä harmautta ja talven jäisessä viimassa. Yksinkertaisuudessa. Elämän pienien isojen asioiden arvostaminen onkin ollut minussa pitkään. 


Muuttoni saarelle on herättänyt kohtaamissani ihmisissä monenlaisia kysymyksiä. Ystäväni ovat sanoneet minua rohkeaksi. Olen aina ollut rohkea, mutta täytyy myöntää, että yksin saarelle muuttaminen oli rohkeampaa kuin laukkaavan ponin selässä seisominen, jota tein lapsena. 


Itse en kuitenkaan ajatellut tekeväni mitään erityisen rohkeaa. Tein oikeastaan sen, mikä tuntui siinä elämäntilanteessa tarpeelliselta ja oikealta. Muuttaessani Kökarille elämässäni oli paljon raskaita ja haastavia asioita. Ne eivät ole kaikki kadonneet, eikä saarella oleminen ratkaise haasteita, mutta meri, luonto ja ympäristön rauha ovat tehneet monesta asiasta vähän helpomman kantaa. Se vaatii minulta myös vahvuutta ja saattaa haastaa jaksamista, esimerkiksi terveysongelmien ilmaantuessa, palveluiden ollessa mantereella. 


Varmaa on, että omien tunteiden ja itsensä kanssa on tultava toimeen, kun asuu yksin saaressa kaukana läheisistään. 


Luonto ja sen saavutettavuus ovat minulle tärkeitä monin tavoin. Ne kuuluvat kaikille. Kaikki eivät pääse pitkälle metsäretkelle tai kulje vaikeakulkuisessa maastossa. Meillä jokaisella on myös oikeus olla luova omalla tavallamme. Minulle pienikin hetki luonnossa on suuri. Hengitän meri-ilmaa, tunnen tuulen kasvoillani ja hiuksissani sekä kuulen lintujen laulun, lehtien havinan puissa ja kaukaiset aaltojen äänet. 


Yhteisöpedagogina ja työyhteisöjen kehittäjänä minua kiinnostavat osallisuus ja se, miten erilaiset ihmiset voivat päästä mukaan. 
Teen YuouTubeen ja someen lyhyitä, yksinkertaisia videoita ympärilläni olevasta luonnosta. Ne eivät tietenkään korvaa luonnossa olemista, mutta ehkä ne voivat antaa jollekin toiselle pienen luontokurkkauksen silloin, kun hän ei itse pääse samaan paikkaan. Joskus muutama sekuntikin voi herättää muiston, ajatuksen tai halun pysähtyä katsomaan oman ikkunan takana olevaa maailmaa. 

  
Olen kiitollinen lapsena saamastani luontosuhteesta ja mahdollisuudesta syventää sitä koko elämäni ajan. Täällä olen saanut pysähtyä sen ääreen aivan uudella tavalla. Olen syvästi kiitollinen niistä pienistä, suurista oivalluksista, joita luonnon voimat, rauha ja karukauneus ovat minulle mahdollistaneet. 


Kohta alkaa kolmas talveni täällä. Kökarissa kannattaa käydä myös talvella, minusta se on silloin parhaimmillaan. Luonto näyttää lepäävän, mutta sen voimat ovat vahvasti läsnä säässä, jäässä kallioilla sekä tuulessa, joka kiidättää ja kasaa lunta. Kallio jalkojen alla, meri ympärillä ja taivas yllä, siinä on elementtini luontohyvinvointiini. Sisällä ja sydämessä on lämpö, niillä pärjää hyvin.  

 

Kökarissa 8.11.2026
Marja Kaarina Keränen 

 

Kirjoittajasta: 
Marja Keränen on Kökarissa asuva yhteisöpedagogi ja työyhteisöjen kehittäjä, luova harrastaja, sanoittaja ja tarinankertoja. Luonto, luovuus ja hyvinvointi näkyvät hänen kirjoituksissaan sekä FlamesM-musiikkiprojektissaan. 

 

 

 

 

Kuvat: Marja Kaarina Keränen

Kuva 1: Aamuranta auringonnousun jälkeen, veden äärellä. 
Kuva 2: Kesäinen ruusu ja pieni laululintu Kökarissa. 
Kuva 3: Kökarin kirkko talvipuvussaan. 
Kuva 4: Kirjoittaja kotonaan Kökarissa, viherkasvien keskellä. 

 

 

Takaisin uutisiin

yhteistyössä mukana: