Uutiset

Terveysmetsät juurtumassa osaksi julkista terveydenhuoltoa

Terveysmetsät juurtumassa osaksi julkista terveydenhuoltoa

Uusi tutkimus:

Lipponen, Maija; Vehmasto, Elina; Mikkola, Jarmo; Mäki-Opas, Tomi (2026). 
Terveysmetsien käyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa – kyselytutkimus Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden työntekijöille. 
 

Luonto osana hoitoympäristöä

Sairaaloiden yhteyteen perustetut terveysmetsät ovat yksi viime vuosina käyttöön otetuista luontoperustaisista ratkaisuista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä vuonna 2026 julkaistu tutkimus tuo ensimmäistä kertaa suomalaista tutkimustietoa siitä, miten terveysmetsiä hyödynnetään julkisessa palvelujärjestelmässä. 

Terveysmetsä on sairaalan tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon yksikön yhteyteen perustettu metsäalue, joka on suunniteltu tukemaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Se on osa luontoperustaisia ratkaisuja, joita on otettu käyttöön julkisessa terveydenhuollossa. Terveysmetsä ei ole pelkkä lähimetsä, vaan tarkoituksellisesti hyvinvoinnin tukemiseen hyödynnettävä ympäristö, jota voidaan käyttää asiakas- ja potilastyössä esimerkiksi ohjattujen tai omatoimisten käyntien kautta. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin terveysmetsien käyttöä Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueilla kesällä 2024. Kyselyyn vastasi 205 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää eri ammattiryhmistä. Tutkimuksessa selvitettiin käyttöä ja sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työntekijöiden käsityksiä terveysmetsäkäyntien hyvinvointivaikutuksista. 

Lähes puolet hyödyntää terveysmetsää työssään 

Vastaajista lähes puolet kertoi hyödyntävänsä terveysmetsää asiakas- tai potilastyössä. Yleisin käyttötapa oli ohjata asiakas käymään terveysmetsässä omatoimisesti. Terveysmetsiä käyttivät useammin lääkärit, terapeutit ja kätilöt sekä ohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Vähemmän niitä hyödynsivät hoitajat ja asiantuntijatehtävissä toimivat. Ammattiryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja. 

Tulokset osoittavat, että terveysmetsät eivät ole vain yksittäisiä kokeiluja, vaan ne ovat jo osin integroituneet julkiseen palvelutyöhön, tosin niiden käyttö vaihtelee eri ammattiryhmien välillä. 

Organisaation tuki ratkaisee 

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että terveysmetsän käyttö ei riipu pelkästään yksittäisen työntekijän kiinnostuksesta. Käyttöä edistivät erityisesti työyhteisössä sovitut toimintatavat, riittävä tiedottaminen sekä esihenkilöiden tuki. 

Suurimmiksi esteiksi käytölle nousivat ajanpuute, terveysmetsän etäinen sijainti ja kokemus siitä, ettei terveysmetsä sovi omaan työnkuvaan tai omalle asiakasryhmälle. Käytön esteissä havaittiin ammattiryhmäkohtaisia eroja. Tulokset viittaavat siihen, että luontoperustaisten ratkaisujen juurtuminen osaksi arkea edellyttää organisaatiotason tukea, selkeitä käytäntöjä ja riittäviä resursseja. 

Hyvinvointivaikutuksista korostuivat mieli ja stressistä palautuminen 

Työntekijät arvioivat terveysmetsäkäyntien tärkeimmiksi hyvinvointivaikutuksiksi mielen hyvinvoinnin vahvistumisen ja stressistä palautumisen. Myös rentoutuminen ja rauhoittuminen nousivat esiin. 

Tutkimuksessa ei mitattu potilaiden terveystuloksia, vaan tarkasteltiin työntekijöiden kokemuksia ja toimintatapoja. Tutkimus tarjoaa kuitenkin tärkeää tietoa siitä, miten luonnon terveysvaikutuksia tällä hetkellä hyödynnetään julkisessa terveydenhuollossa. 
Kohti suunnitelmallisempaa hyödyntämistä 

Tutkimus avaa näkymiä siihen, miten luontoperustaiset ratkaisut voivat asettua osaksi julkista palvelujärjestelmää. Tuloksia voidaan hyödyntää luontoperustaisten palveluiden suunnittelussa, koulutuksessa ja strategisessa kehittämisessä hyvinvointialueilla. 
Tutkijan kiteyttävät, että jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti terveysmetsien vaikutuksista eri asiakasryhmiin sekä niiden pitkäaikaisista hyödyistä. 

Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: 
https://journal.fi/sla/article/view/161294