Kanadalaistutkijat tarkastelivat systemaattisessa katsauksessa erilaisten lääkkeellisten ja lääkkeettömien hoitojen vaikutusta masennusoireisiin pitkäaikaishoidossa asuvilla iäkkäillä. Katsaukseen sisältyi 182 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Näistä 147 voitiin ottaa mukaan analyysiin, jossa vertailtiin 31 hoitomuotoa keskenään.
Tutkimuksissa tarkasteltiin muun muassa puutarhatoimintaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa, eläinavusteista terapiaa, muisteluterapiaa, liikuntaa, sosiaalista toimintaa, musiikkia, taideterapiaa ja lääkehoitoja. Tavanomainen hoito toimi keskeisenä vertailukohtana. Tavanomaisella hoidolla tarkoitetaan tässä hoivayksikössä normaalisti annettavaa hoitoa ilman tutkimuksessa arvioitavaa lisäinterventiota.
Masennusoireiden vähentäminen oli ensisijainen tavoite 121 tutkimuksessa. Vain 41 tutkimuksessa osallistujilta kuitenkin edellytettiin lähtötilanteessa masennusoireita tai masennusdiagnoosia. Muissa tutkimuksissa masennusta mitattiin osana pitkäaikaishoidossa asuvien yleistä hyvinvointia.
Yhdistetyssä analyysissa puutarhatoiminta vähensi masennusoireita tavanomaiseen hoitoon verrattuna enemmän kuin muut tarkastellut hoitomuodot. Seuraavaksi vahvin tulos havaittiin kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa.
Puutarhatoiminnalla tarkoitettiin tutkimuksissa erilaisia kasvien hoitoon liittyviä toimintoja, kuten yksittäisen kasvin hoitamista tai ryhmässä tapahtuvaa kasvien hoitoa. Tutkijoiden mukaan tällainen toiminta on edullista, helposti toteutettavaa, miellyttävää ja vähäriskistä, mikä tekee siitä kiinnostavan vaihtoehdon pitkäaikaishoidon ympäristöihin.
Puutarhatoiminnan ja kognitiivisen käyttäytymisterapian lisäksi myös eläinavusteinen terapia, ryhmämuisteluterapia, useita lääkkeettömiä menetelmiä yhdistävät interventiot, liikunta ja sosiaalinen toiminta vähensivät masennusoireita merkitsevästi enemmän kuin tavanomainen hoito.
Eniten yksittäisiä tutkimuksia oli monimuotoisista lääkkeettömistä interventioista, ryhmämuisteluterapiasta ja liikunnasta. Tutkijat korostavat, että monet lääkkeettömät hoidot ovat vähäriskisiä ja sovellettavissa pitkäaikaishoidossa, vaikka niiden toteutus voi vaatia henkilöstöresursseja ja yksilöllistä mukauttamista.
Lääkehoitoja koskeva näyttö oli selvästi niukempaa. Katsaukseen sisältyi vain kuusi masennuslääkkeitä koskevaa tutkimusta pitkäaikaishoidossa asuvilla henkilöillä. Yhdistetyssä analyysissa masennuslääkkeet sijoittuivat tavanomaista hoitoa heikommaksi. Neljä kuudesta tutkimuksesta käsitteli lääkkeitä, joita nykyisin usein vältetään iäkkäillä, joten lääkehoitoja koskeva vertailu perustui melko rajalliseen aineistoon.
Katsaukseen sisältyneiden tutkimusten laatu vaihteli huomattavasti. Harhan riskiä havaittiin 154 tutkimuksessa, ja monissa tutkimuksissa otokset olivat pieniä, seuranta lyhyt tai osallistujat rekrytoitiin vain yhdestä hoivayksiköstä.
Koska kaikilla tutkimusten osallistujilla ei ollut lähtötilanteessa masennusta tai kliinisesti merkittäviä masennusoireita, tuloksia ei voida suoraan yleistää esimerkiksi vaikeaa masennusta sairastaviin iäkkäisiin. Eri hoitomuodoista oli käytettävissä hyvin erilainen määrä tutkimuksia, joten joidenkin hoitojen tulokset perustuivat selvästi vähäisempään tutkimusnäyttöön kuin toisten.
Tutkijat korostavat yksilöllisten hoitoratkaisujen merkitystä. Heidän mukaansa pitkäaikaishoidossa kannattaa hyödyntää vähäriskisiä lääkkeettömiä hoitoja ja samalla vahvistaa tutkimusnäyttöä sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä vaihtoehdoista.
Atchison, K., Hoang, P. M., Merrikh, D., Chang, C., Watt, J. A., Hofmeister, M. & Goodarzi, Z. (2025). Treatments for Depression for Older Adults Living in Long-Term Care: A Systematic Review and Network Meta-Analysis. JAMDA 26, 105435. DOI: 10.1016/j.jamda.2024.105435.
Tutkimus on luettavissa täällä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1525861024008570