Uutiset

Luontosuhteella voi olla merkitys luontotoiminnassa 

Luontotoiminnassa myös suhteella luontoon voi olla merkitystä 

Suhde luontoon on enemmän kuin luonnossa käymistä 

University of Lancashiren tutkijat tarkastelivat katsausartikkelissaan, millainen merkitys ihmisen kokemalla suhteella luontoon voi olla luontolähtöisessä social prescribing -toiminnassa. Social prescribing tarkoittaa toimintamallia, jossa terveydenhuollosta tai muusta palvelusta ohjataan ihminen lääkkeettömään, yhteisölliseen toimintaan terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Luontolähtöisessä social prescribing -toiminnassa ohjauksen kohteena on jokin luontoon liittyvä toiminta, kuten puutarhatoiminta, luontoryhmä tai muu ohjattu luontotoiminta. 

Artikkelissa käytetään käsitettä connection to nature, joka tarkoittaa suomeksi lähinnä ihmisen suhdetta luontoon. Sillä viitataan kokemukseen omasta suhteesta luontoon ja siitä, missä määrin ihminen kokee olevansa osa luontoa. Kokemus voi olla suhteellisen pysyvä, mutta se voi myös muuttua tilanteiden ja luontokokemusten myötä. Esimerkiksi luonnon havainnointi tai muu merkityksellinen vuorovaikutus luonnon kanssa voi vahvistaa hetkellistä kokemusta yhteydestä luontoon. 

Katsaukseen valittiin 21 vuosina 2016–2025 julkaistua tutkimusta ja katsausartikkelia. Niissä tarkasteltiin muun muassa puutarha- ja viljelytoimintaa, puistoihin ohjaamista, ekoterapiaa sekä muuta ohjattua ja opetuksellista luontotoimintaa. Huomiona se, että tutkijat ryhmittelivät osan näistä Green Care -toiminnaksi.  

Suhde luontoon voi olla yksi hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä 

Katsauksen perusteella ihmisen kokema suhde luontoon näyttäytyi toistuvasti hyvinvointiin liittyvänä tekijänä erilaisissa luontolähtöisissä toimintamuodoissa. Vahvemmaksi koettu suhde luontoon yhdistyi parempaan mielialaan, stressin säätelyyn, itseluottamukseen, sosiaaliseen yhteyteen ja koettuun hyvinvointiin. Tutkijoiden mukaan henkilön suhde luontoon saattaa olla yksi niistä tekijöistä, joiden kautta luontokontakti tukee hyvinvointia. 

Luontosuhteen merkitystä ei kuitenkaan pystytty erottamaan esimerkiksi sosiaalisen vuorovaikutuksen, fyysisen aktiivisuuden tai aistikokemusten vaikutuksista. Katsauksessa suhde luontoon näyttäytyi yhtenä useista toisiinsa kietoutuvista tekijöistä, jotka voivat yhdessä vaikuttaa hyvinvointiin.  

Merkityksellinen vuorovaikutus luonnon kanssa 

Katsauksessa tarkasteltiin myös sitä, miten luontolähtöinen toiminta voi vaikuttaa ihmisen kokemaan suhteeseen luontoon. Suhde luontoon näytti vahvistuvan erityisesti toiminnassa, jossa osallistuja oli aktiivisesti ja merkityksellisesti tekemisissä luonnon kanssa. Puutarhatoiminnassa tällaisia elementtejä olivat esimerkiksi kasvien hoitaminen, käytännön tekeminen ja toistuva vuorovaikutus luonnonympäristön kanssa. Ohjatussa luontotoiminnassa suhdetta luontoon tuettiin esimerkiksi ympäristön tietoisella havainnoinnilla, päiväkirjan kirjoittamisella ja kokemusten pohdinnalla.  

Luontosuhdetta vahvistavia elementtejä löytyi katsauksen tutkimuksissa muun muassa yhteisöviljelystä, ekoterapiasta, puistokäynneistä ja ohjatusta luonnon havainnoinnista. Toiminta saattoi olla rauhallista luonnossa olemista tai aktiivista tekemistä, kuten puutarhanhoitoa tai polkujuoksua. Tutkijat korostavat, että merkitystä voi olla paitsi luontoon pääsyllä myös sillä, miten huomio suunnataan ympäristöön ja miten kokemusta käsitellään.  

Joissakin tutkimuksissa suurimmat muutokset havaittiin osallistujilla, joiden suhde luontoon tai hyvinvointi oli lähtötilanteessa heikompi. Tämä viittaa siihen, että ohjattu, rakenteinen ja sosiaalisesti tuettu toiminta saattaa olla erityisen hyödyllistä silloin, kun suhde luontoon ei ennestään ole vahva. 

Käsitteen määrittelyssä ja mittaamisessa on vielä puutteita 

Ihmisen suhdetta luontoon kuvattiin eri tutkimuksissa eri tavoin eikä sitä useinkaan mitattu validoiduilla mittareilla. Monissa tutkimuksissa yhteys luontoon pääteltiin osallistujien kokemuksista sen sijaan, että sitä olisi arvioitu suoraan. Tämän vuoksi sen hyvinvointivaikutuksia ei vielä pystytä määrittämään tarkemmin. 

Myös tutkimusasetelmissa oli rajoituksia. Suuri osa tutkimuksista tarkasteli muuttujien välisiä yhteyksiä, joten niiden perusteella ei voida päätellä, että vahvempi suhde luontoon olisi aiheuttanut havaitut hyvinvointivaikutukset. Tutkimusnäyttö painottui Britanniaan ja muihin keski- ja korkean tulotason maihin, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä erilaisiin kulttuurisiin ympäristöihin.  

Tutkijoiden mukaan tulevissa tutkimuksissa connection to nature -käsite tulisi määritellä ja sitä tulisi mitata nykyistä johdonmukaisemmin. Samalla olisi tärkeää selvittää, muuttuko kokemus yhteydestä luontoon vain toiminnan aikana vai voiko toistuva osallistuminen vahvistaa ihmisen suhdetta luontoon pysyvämmin. 

Kenyon, A., Chauhan, T., Reynolds, K., Pywell, S., Shaikh, R. & Ajiboye, A. (2026). Connection to nature in nature based social prescribing: A scoping review of evidence, gaps, and policy implications. Social Science & Medicine 397, 119133. DOI: 10.1016/j.socscimed.2026.119133. 

Tutkimus on luettavissa täällä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277953626002091