Uutiset

Luontolähtöiset menetelmät voivat muuttaa nuorten kohtaamisen tapaa 

Luontolähtöiset menetelmät voivat muuttaa nuorten kohtaamisen tapaa 

Luontolähtöiset menetelmät nuorten tukena 

Irlantilaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten luontolähtöisiä menetelmiä toteutetaan nuorten kanssa tehtävässä työssä ja millaisia mahdollisuuksia sekä haasteita ammattilaiset niihin liittävät. Tutkimus julkaistiin British Journal of Social Work -lehdessä  lokakuussa 2026. 

Tutkimusta varten haastateltiin kuutta kokenutta ammattilaista, jotka toteuttivat luontolähtöistä toimintaa sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten ohjaamille nuorille. Haastateltavat olivat sosiaalityön, sosiaalialan, psykologian, psykoterapian, perhetyön tai seikkailukasvatuksen ammattilaisia.  

Luontolähtöisillä menetelmillä tarkoitettiin tutkimuksessa toimintamuotoja, joissa luontoympäristö ja ulkona tapahtuva tekeminen ovat osa itse työskentelyä. Näihin voivat kuulua esimerkiksi puutarhatoiminta, maatilatoiminta, surffiterapia, erämaassa toteutettava terapia ja seikkailukasvatus.  

Luonto muutti kohtaamisen tapaa 

Haastateltavat kuvasivat luontolähtöistä työskentelyä kokemukselliseksi, vuorovaikutukselliseksi ja tavallista vastaanotto- tai toimistotyöskentelyä epämuodollisemmaksi. Luonnossa nuorten ei tarvinnut välttämättä istua paikallaan ja keskustella kasvokkain, vaan vuorovaikutusta saattoi syntyä liikkumisen, yhteisten tehtävien, havainnoinnin ja muun tekemisen lomassa. Haastateltujen mukaan tämä saattoi helpottaa osallistumista erityisesti nuorilla, jotka vetäytyivät tai sulkeutuivat muodollisissa palvelutilanteissa. 

Yhteisen tekemisen ja epämuodollisemman ympäristön koettiin voivan tasata nuoren ja ammattilaisen välistä asetelmaa sekä helpottaa luottamuksen ja avoimuuden syntymistä. Artikkelissa ei kuitenkaan esitetä, että luonto korvaisi ammatillisen vuorovaikutussuhteen. Luonnon merkitys nähtiin pikemminkin siinä, että se voi luoda erilaiset edellytykset kohtaamiselle.  

Ammattilaiset liittivät toimintaan monenlaisia hyötyjä 

Haastatellut liittivät luontolähtöiseen toimintaan muun muassa itseluottamuksen vahvistumista, tunteiden säätelyn helpottumista, sosiaalisia suhteita, osallistumista ja hyvinvointia. Sopivien haasteiden kohtaamisen koettiin voivan vahvistaa nuorten kokemusta siitä, että vaikeuksista voi selviytyä eikä onnistuminen ole ainoa merkityksellinen lopputulos. 

Ryhmämuotoisen toiminnan nähtiin tukevan sosiaalisten suhteiden syntymistä etenkin nuorilla, jotka olivat yksinäisiä tai joiden oli vaikea luottaa muihin. Yhteinen tekeminen saattoi tarjota vähemmän vaativan tavan tulla osaksi ryhmää kuin suoraan keskusteluun perustuva toiminta. 

Liikkumisen, veden, aistikokemusten ja ulkona tapahtuvan toiminnan koettiin puolestaan auttavan joitakin nuoria rauhoittumaan, keskittymään ja pohtimaan kokemuksiaan. Haastateltavat korostivat kuitenkin, etteivät menetelmät sovi kaikille. Osa nuorista ei viihdy ulkona, voi pelätä tiettyjä toimintoja tai tarvitsee toisenlaista tukea.

 
Käytännön esteet voivat rajata osallistumista 

Luontolähtöisten menetelmien toteuttaminen vaatii resursseja. Haastateltavat nostivat esiin sään, kuljetukset, välineet, henkilöstötarpeen, turvallisuuden ja riskienhallinnan. Toiminnan rahoitus oli monissa palveluissa epävarmaa ja rakentui erilaisten avustusten, julkisen rahoituksen ja yhteistyökumppanuuksien varaan. 

Saavutettavuudessa oli alueellisia ja taloudellisia eroja. Joidenkin perheiden täytyi matkustaa pitkiä matkoja palveluihin ja osallistumista saattoivat vaikeuttaa kuljetusten kustannukset, oman auton tarve tai erityisvälineet. Esteitä oli erityisesti pienituloisilla perheillä, syrjäisillä alueilla asuvilla nuorilla sekä nuorilla, joilla oli toimintarajoitteita tai muita tuen tarpeita.  

Vaikutusten arviointi on vielä hajanaista 

Palveluntuottajat pitivät toiminnan arviointia tärkeänä, mutta käytännöt vaihtelivat huomattavasti. Arviointi perustui usein palautteeseen, keskusteluihin, havaintoihin ja ammattilaisten arvioihin. Joissakin palveluissa käytettiin tavoitteisiin perustuvia tai ennen ja jälkeen toimintaa tehtäviä mittauksia, mutta yhteistä arviointimallia ei ollut. 

Erityisen vaikeaksi koettiin esimerkiksi itseluottamuksen, selviytymiskyvyn ja yhteenkuuluvuuden kaltaisten muutosten mittaaminen sekä sen selvittäminen, säilyivätkö toiminnan aikana havaitut muutokset myöhemmin arjessa. 

Artikkelin mukaan luontolähtöisten menetelmien aseman vahvistaminen sosiaalityössä edellyttää vakaampaa rahoitusta, yhdenvertaisempaa saavutettavuutta ja parempia tapoja arvioida toimintaa. Menetelmiä ei nähdä muiden palvelujen korvaajina, vaan yhtenä mahdollisena osana nuorille tarjottavaa tukea. 

Nuorten omia kokemuksia tarvitaan lisää 

Tutkimuksen keskeisimmät rajoitukset ovat  pieni aineisto sekä se, että tutkimuksessa haastateltiin ainoastaan ammattilaisia. Nuoret eivät itse osallistuneet tutkimukseen, joten tulokset kuvaavat aikuisten ammattilaisten näkemyksiä nuorten kokemuksista ja toiminnan merkityksestä. 

Jatkossa tutkimukseen tulisi ottaa nuoret mukaan ja selvittää, säilyvätkö toiminnan aikana havaitut muutokset pidemmällä aikavälillä. Lisäksi tarvitaan tutkimusta siitä, mistä luontolähtöisen toiminnan koetut hyödyt syntyvät. Nykyisen tiedon perusteella on vaikea erottaa toisistaan luonnon, fyysisen toiminnan, sosiaalisten suhteiden ja ammatillisen vuorovaikutuksen merkitystä. 

Aisling Clarke (2026). Evaluating the implementation of nature-based interventions for young people: Implications for social work practice in Ireland. British Journal of Social Work. 

Artikkelin voi lukea täällä: https://academic.oup.com/bjsw/advance-article/doi/10.1093/bjsw/bcag237/9003930