Sveitsiläisessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin, näkyvätkö eläinavusteisen terapian vaikutukset myös varsinaisten terapiatilanteiden ulkopuolella. Tutkimukseen osallistui 70 aikuista, jotka olivat laitosmuotoisessa neurokuntoutuksessa saamansa aivovaurion jälkeen.
Osallistujat jaettiin tutkimuksessa eläinavusteista terapiaa saaneeseen ryhmään ja tavanomaista terapiaa saaneeseen vertailuryhmään. Kuuden viikon aikana he osallistuivat kahdesti viikossa toiminta-, puhe- tai fysioterapiaan. Eläinavusteisessa ryhmässä eläimet olivat mukana terapiassa.
Terapiassa käytettiin useita eläinlajeja, kuten koiria, kissoja, marsuja, kaneja, kanoja, minipossuja, lampaita, vuohia ja hevosia. Eläin ja tehtävät valittiin osallistujan kuntoutustavoitteiden mukaan. Esimerkiksi suurempia eläimiä käytettiin tasapainoon ja liikkumiseen liittyvissä harjoituksissa, pienempiä eläimiä hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä.
Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli selvittää, siirtyvätkö mahdolliset vaikutukset tilanteisiin, joissa eläin ole mukana. Tätä varten osallistujien sosioemotionaalisia taitoja arvioitiin standardoidussa kymmenen minuutin vuorovaikutustilanteessa. Osallistuja rakensi kahden tutkimushenkilön kanssa tornia puisista rakennuspalikoista. Tilanne videoitiin ja osallistujien käyttäytymistä analysoitiin yksityiskohtaisesti.
Sosiaalista käyttäytymistä arvioitiin muun muassa puheen, katsekontaktin, kehon liikkeiden ja vuorovaikutuksen perusteella. Arvioinnissa huomioitiin esimerkiksi toisen auttaminen ja mukaan ottaminen yhteiseen tekemiseen sekä myönteiset ja kielteiset tunteet. Tutkimuksessa seurattiin myös masennusoireita, sosiaalista kognitiota, terapiamotivaatiota, elämänlaatua ja terapiaan sitoutumista.
Kuuden viikon intervention jälkeen eläinavusteista terapiaa saaneet osallistujat olivat standardoidussa vuorovaikutustilanteessa sosiaalisempia kuin tavanomaista terapiaa saanut vertailuryhmä. Lähtötilanteessa ryhmät olivat olleet samalla tasolla.
Tutkimuksen erityinen löytö on siinä, että sosiaalista käyttäytymistä arvioitiin tilanteessa, jossa eläin ei ollut mukana. Aiemmissa tutkimuksissa myönteisiä vaikutuksia on havaittu erityisesti eläimen olleessa läsnä terapiatilanteessa.
Muissa mitatuissa tuloksissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä. Eläinavusteinen terapia ei vaikuttanut tässä tutkimuksessa merkitsevästi myönteisiin tai kielteisiin tunteisiin, masennusoireisiin, sosiaaliseen kognitioon, terapiamotivaatioon, elämänlaatuun tai terapiaan sitoutumiseen.
Tutkimuksen tulkintaa rajoitti suuri osallistujakato. Tutkimukseen satunnaistettiin 70 osallistujaa, mutta kuuden viikon intervention jälkeiseen analyysiin voitiin ottaa mukaan 44 osallistujaa. Ennalta suunniteltua 12 viikon seuranta-analyysia ei voitu toteuttaa suunnitellulla tavalla, joten tarkastelu painottui intervention jälkeisiin tuloksiin. Myös otos oli pieni ja ryhmät erikokoisia. Tämän vuoksi tuloksia on pidettävä alustavina.
Tutkimuksessa käytetty vuorovaikutustilanne oli suunniteltu muistuttamaan arjen sosiaalista tilannetta, mutta sen ei ole osoitettu vastaavan aivovaurion saaneiden tavallista arjen vuorovaikutusta. Siksi ei vielä tiedetä, näkyykö havaittu ero samalla tavalla myös jokapäiväisissä sosiaalisissa tilanteissa.
Tutkijoiden mukaan seuraavaksi tarvitaan suurempia tutkimuksia, joissa selvitetään eläinavusteisen terapian pidempiaikaisia vaikutuksia ja sitä, siirtyvätkö vaikutukset kuntoutuksesta osallistujien jokapäiväiseen elämään.
Pauli, E., Dubach, S., Haase, C., Haefeli, A., Hund-Georgiadis, M., Hattendorf, J. & Hediger, K. (2026). Transfer effects of animal-assisted therapy on socioemotional skills in adult inpatient rehabilitation after acquired brain injury: a randomized controlled trial. Frontiers in Rehabilitation Sciences 7:1818862. DOI 10.3389/fresc.2026.1818862
Tutkimus on luettavissa täällä: https://www.frontiersin.org/journals/rehabilitation-sciences/articles/10.3389/fresc.2026.1818862/full