Maija Lipponen, tutkija, Luonnonvarakeskus

Blogin kirjoittaja Maija Lipponen työskentelee HyvinVoi-hankkeessa. Yhteystiedot maija.lipponen@luke.fi.

 

 

 

Tekstiä varten haastateltu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniota.

 

Luonto- tai eläinavusteisen palvelun asema julkisen sektorin palvelutarjonnassa

 

Luontoperustaisten palveluiden kirjo Suomessa on suurta. Green Care ei ole erillinen palvelu, vaan se on palvelun tuottamisen orientaatio tai työote. Green Care tarkoittaa ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutusten syntymekanismeista ja siitä, miten niitä voi soveltaa tietyn palvelun asiakkaiden tavoitteisiin vastaamiseksi. Luontoperustainen palvelu nojaa vahvasti siihen ammatillisuuteen ja pohjakoulutukseen, joka palveluntuottajalla on: sosiaalialan ammattilainen voi tuottaa sosiaalipalvelua, terapeutti terapiaa ja luonto-ohjaaja luontoon liittyviä ohjelmapalveluita. Yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kesken voidaan myös tuottaa monenlaisia palveluita, joiden ohjaamiseen ei yhden ammattilaisen osaaminen riitä.

 

Palveluita voidaan luokitella sen mukaan, kuka on palvelun maksaja ja käyttäjä. Kun palvelua tarjotaan virkistystoiminnan tyyppisenä palveluna itsemaksaville asiakkaille, puhutaan LuontoVoima-palvelusta. Kun kyse on lakisääteisestä palvelusta, josta julkinen sektori on järjestämisvastuussa, puhutaan LuontoHoiva-palvelusta. Kunnat voivat lakisääteisten palveluiden lisäksi tarjota muita tarpeelliseksi katsomiaan palveluja sekä LuontoHoivan että LuontoVoiman piirissä.

 

LuontoHoivan palveluihin vaaditaan pääsääntöisesti sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutus (tai yhteistyö näiden alojen ammattilaisten kanssa) ja niitä ohjaavat monenlaiset lait ja säädökset. Esimerkiksi ”sosiaalinen kuntoutus” tai ”päivätoiminta” termeinä määrittävät palvelun sosiaalipalveluksi tuoden siihen myös sosiaalipalveluiden vaatimukset. Yksityisen palveluntuottajan toteuttama sosiaalipalvelu on sosiaalihuollon rekisteriin ilmoitettava yksityinen sosiaalipalvelu, jolloin sen tuottajalla tulee olla sote-alan koulutus ja toiminnan tulee täyttää yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaiset edellytykset:

 

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011), jonka 5 §:n 3 momentissa säädetään vastuuhenkilöstä. Vastuuhenkilön kelpoisuudesta säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 46 a §:ssä kolmannessa momentissa:

 

Sosiaalihuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon pääasiassa hallinnollisissa johtotehtävissä voi toimia sosiaalityöntekijä tai henkilö, jolla on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus sekä niiden lisäksi riittävä johtamistaito.

 

Sosiaalityön ammatillisesta johtamisesta säädetään sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 9 §:ssä.

Muissa asiakastyön ohjausta sisältävissä sosiaalihuollon johtotehtävissä voi toimia henkilö, jolla on tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemus sekä riittävä johtamistaito.

 

Vakiintuneen valvontakäytännön mukaan korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan vähintään alempaa yliopistollista tutkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa (AMK). Alan tuntemuksen eli riittävän työkokemuksen katsotaan voineen muodostua noin kolmen vuoden työskentelyllä. Riittävä johtamistaito edellyttää joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Katso lisää Valviran sivulla.

 

 

On huomattava, että ilmoitettavan sosiaalipalvelun tulee olla sosiaalihuoltolain mukainen palvelu; esimerkiksi ”sosiaalipedagoginen hevostoiminta” ei ole sosiaalipalvelu, joten sillä nimellä tehtyä ilmoitusta ei hyväksytä. Sen sijaan ”lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito” tai ”sosiaalinen kuntoutus”, jossa käytetään sosiaalipedagogista hevostoimintaa orientaationa, on yksityinen sosiaalipalvelu ja voidaan rekisteröidä.

 

Yksityisiä sosiaalipalveluita säätelee sosiaalihuoltolaki. Ympärivuorokautisille palveluille haetaan lupaa aluehallintovirastosta, eikä palvelua saa aloittaa ennen kuin lupahakemus on hyväksytty AVI:ssa. Muista kuin ympärivuorokautista hoivaa tarjoavista yksityisistä sosiaalipalveluista tehdään ilmoitus omaan kuntaan tai sote-alueelle ja palvelun voi aloittaa, kun ilmoitus on tehty ja kunta on hyväksynyt palvelukokonaisuuden. Kunnasta tai kuntayhtymästä ilmoitus yksityisestä sosiaalipalvelusta menee lausunnon kanssa aluehallintovirastoon käsiteltäväksi. Mikäli ilmoitus hyväksytään aluehallintovirastossa, palvelu rekisteröidään Valveri-rekisteriin, joka on aluehallintovirastojen ja Valviran yhteinen yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajien rekisteri.

 

Aluehallintovirastot noudattavat palveluntuottamiselle laissa asetettuja kriteereitä ilmoituksia käsitellessään. Yksityisen sosiaalipalvelun vastuuhenkilön pätevyysvaatimus saattaa kuulostaa kohtuuttomalta pienen yrityksen ollessa kyseessä. Jokainen ilmoitus käsitellään kuitenkin tapauskohtaisesti ja tarkastellaan esimerkiksi palveluntuottajan pätevyyttä suhteessa annettuun sosiaalipalveluun. Esimerkiksi pienten kotipalveluyritysten vastuuhenkilöiksi on hyväksytty lähihoitaja-yrittäjiä, joilla ei ole esimieskokemusta eikä koulutusta. Johtamiskoulutusta on edellytetty vasta kotipalveluyrityksen kasvaessa. 

 

Jo palvelua suunnitellessa kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä omaan kuntaan tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymään lisäohjeiden saamiseksi. Myös aluehallintovirastosta kannattaa kysyä ohjeita kirjallisena sekä tiedustella aikaisempia päätöksiä vastaavista palveluista ennen ilmoituksen jättämistä. Luontoperustaiset sosiaalipalvelut - esimerkiksi päivätoiminta maatilalla - ovat niin uudenlaisia palveluja, että usein on hyvä varmistaa, että viranomaiset tietävät, millaisesta palvelusta on kysymys. Sosiaalipalvelut ovat arvonlisäverottomia tietyin edellytyksin, joista yksi on palvelun rekisteröinti sosiaalihuollon rekisteriin. Lisätietoa arvonlisäverottomuudesta saa verottajalta. Mikäli aluehallintovirasto ei hyväksy kunnan puoltamaa ilmoitusta yksityisestä sosiaalipalvelusta, päätöksestä voi valittaa kun siihen on perusteet.

 

 

LuontoVoiman palvelut tarkoittavat pääasiassa yksityisten palveluntarjoajien itse maksaville asiakkaille tuottamia virkistys- ja hyvinvointipalveluita, joiden tuottamiseen ei ole erityisiä koulutusvaatimuksia. Luontovoiman palveluissa ajatellaan olevan mukana myös vahva ennaltaehkäisyn näkökulma. Virkistävä ja hyvinvointia tukeva luontoperustainen toiminta, johon ei sisälly mitään hoidollista, voi siis hyvin olla palvelu myös LuontoVoiman alueella.

 

Tällaiset virkistyspuolen palvelutuotteet voidaan katsoa kotipalvelun tukipalveluiksi (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 19 §), joiden avulla tuetaan sosiaalista kanssakäymistä. Näin ollen esimerkiksi ryhmätoimintaa voidaan tarjota muulla kuin päivätoiminnan nimellä - esimerkiksi virkistävä toiminta maatilalla tai luonnossa - kotipalvelun tukipalveluna ilman hoidollisia tai lääkinnällisiä toimenpiteitä eli silloin, kun asiakkaat pärjäävät toiminnassa oman toimintakykynsä puitteissa.

 

Kotipalvelun tukipalvelut rekisteröidään kunnan tai kuntayhtymän tukipalvelurekisteriin, jolloin arvonlisäverottomuuden edellytys rekisteröinnin osalta täyttyy. Koulutusvaatimukset tukipalveluille asettaa kunta ja ne ovat usein matalampia kuin yksityisen sosiaalipalvelun tuottajalla. Esimerkiksi Siun sote on laatinut ohjeen kotipalvelun tukipalveluiden tuottajien koulutusvaatimuksista. Joissain kunnissa koulutusvaatimusta ei välttämättä ole lainkaan, vaan kunnan toimesta tarkastetaan vain toimitilat. Myös pelastusviranomainen saattaa asettaa vaatimuksia tilojen suhteen. Palvelun käyttäjä maksaa palvelun itse ellei siihen ole käytössä kunnan palveluseteliä.

 

Kuntien tai sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymien palvelusetelit ja maksusitoumukset mahdollistavat palveluiden hankkimisen julkisen sektorin asiakkaille alueen yrittäjiltä. Palvelusetelit eivät ole vielä kovin yleisesti käytössä Green Care -palveluille, mutta esimerkiksi Soiten alueella on otettu käyttön palveluseteli Green Care –työtoimintaan.

 

Palveluseteleitä ja maksusitoumuksia on eri alueilla käytössä eri palveluihin, joten omasta kunnasta tai sote-alueelta voi tiedustella, millaisiin palveluihin palvelusetelit ovat käytössä ja voiko niitä soveltaa luontoperustaisiin palveluihin. Palvelusetelipalveluntuottajaksi rekisteröidytään omaan kuntaan tai soteen, joka asettaa kriteerit palveluntuottajalle. Maksusitoumuksia voidaan kirjoittaa esimerkiksi lastensuojelussa harrastetoimintaan, jolloin palveluntuottajalle ei välttämättä ole erillisiä koulutusvaatimuksia. Raportointia lähettävälle taholle voidaan edellyttää.

 

Kunnat ja sote-alueet myös kilpailuttavat tiettyjä kuntoutus- ja terapiapalveluita ja tarjouskilvoissa saatetaan erikseen mainita haettavan luonto- ja eläinavusteisia kuntoutus- ja terapiapalveluita. Lisäksi erilaiset henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeet, sosiaalisen kuntoutuksen hankkeet ja erilaiset kehittämishankkeet ovat kokeilleet hankkia asiakkailleen Green Care -palveluja. Henkilökohtaisen budjetoinnin toteutuessa ideaalitilanteessa asiakas valitsee itse ilman palveluvalikoimaa ne palvelut, jotka edistävät eniten hänen hyvinvointiaan. Hankekokeiluista saa tietoa oman kunnan tai sote-alueen edustajilta. Hankekokeilujen aikana kannattaa jo miettiä palvelun jatkuvuutta hankerahoituksen päättymisen jälkeen, jotta kokeilu on yrittäjän näkökulmasta kannattavaa.

 

Palveluita voidaan tuottaa ja markkinoida tietysti myös suoraan ostavalle taholle. Palvelu on tällöin Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) piirissä. Näistä palveluista yritystoiminnassa maksetaan arvonlisäveroa 24%. Usein verollisuus ei ole kuitenkaan este palvelun hankkimiselle ostajan näkökulmasta, jos sen tarve ja vaikuttavuus on muuten perusteltu. Yrittäjän kannattaakin kehittää markkinointi- ja vaikuttavuusosaamistaan sekä etsiä aktiivisesti yhteistyöverkostoja, jolloin myös muita kuin tässä tekstissä mainittuja rahoitusmuotoja voi löytyä.

 

Green Care - tai luontoperustaisten palveluiden tuotteistamisessa oleellista on siis kirkastaa palvelun kohderyhmä eli käyttäjä sekä tilaaja ja maksaja. Palvelu rakennetaan palveluntuottajan ammattitaustasta käsin ja nimetään siten, että palvelu on sen lain piirissä, johon se kuuluu.

 

 

 

Lisätietoja

Vero.fi: yksityisten sosiaalipalveluiden verotuksesta https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/arvonlisaverotus/yksityisten_sosiaalihuoltopalvelujen_ar/

Aluehallintovirasto: ilmoituksenvarainen toiminta https://www.avi.fi/web/avi/yksityiset-sosiaalipalvelut/ilmoituksenvarainen-toiminta

Aluehallintovirasto: ohjeet ja lomakkeen täyttöohje https://sa01elysuomifilomakkeet.blob.core.windows.net/blobsuomifilomakkeet/AVI/avi21m8i_fi_ilmoituksenvaraista_toimintaa_koskevat_ohjeet_ja_ilmoituksen_tayttoohje.pdf

Maatilapäivätoiminnan järjestämisestä https://paivafarmilla.wordpress.com/

Maatilatoiminnan toteutusvaihtoehtoja https://hyvinvointiamaatilalta.files.wordpress.com/2018/03/ikaantyvien_hyvinvointia_tukeva_maatilapaivatoiminta.pdf?fbclid=IwAR1vV7HobcAbT7hDE6yLmpkQlDl9P9BTAGzvOSyLYIQXInsLKlGSbjRJMQk

Kuluttajaturvallisuuslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920

 

Blogi HyvinVoi-hankkeen sarjaan 3.10.2019

 


yhteistyössä mukana: