Muuttuvat kasvuympäristöt  

 

Yhteiskunnan yleisen muutoksen myötä on myös lasten kasvuympäristöt muuttuvat. Sähköisten ruutujen ja ohjattujen harrastusten parissa vietetty aika on kasvanut, samalla kun vapaan leikin ja ulkoilun määrä on vähentynyt. 

 

Luonnonympäristöissä lapset saavat monipuolista harjoitusta sekä fyysisille että sosiaalisille ja psyykkisille taidoille. Tästä on saatu hyviä kokemuksia mm. Metsäeskareissa, joissa suuri osa ajasta pyritään viettämään ulkona, luonnon parissa.  Tämä on auttanut lisäämään liikunnan määrää lasten päivässä. Myös lasten omatoimisuus, itsenäisyys ja vastuullisuus ovat kasvaneet.  Sekä arat että vilkkaat lapset ovat hyötyneet ulkoympäristön monipuolisista tarjoutumista.  

 

Omakohtaisen luontosuhteen muodostuminen on tärkeää myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Omakohtaiset kokemukset ovat välttämättömiä, jotta luonnon kunnioituksen ja kestävän kehityksen arvot voivat rakentua osaksi lapsen arvomaailmaa.

 

Leikin merkitys kehitykselle

 

Leikin vähenemisen myötä syntyneisiin ongelmiin on herätty mm. Yhdysvalloissa.  Täällä varhaiskasvatukselle on ollut tyypillistä akateemisten taitojen, muun muassa lukutaidon opettelu. Samalla on kuitenkin havaittu muun muassa liikkumisen kömpelyyteen, keskittymiskyvyn ylläpitämiseen, tunteidenhallintaan, ongelmanratkaisuun sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvien ongelmien lisääntyneen.

 

Lapsi tarvitsee siis tasapuolisesti kehon ja mielen eri osa-alueilta aktivoivia kokemuksia. Leikkiessä uuteen tutustumiseen tapahtuu omakohtaisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden heräämisen kautta. Omiin käyttäytymisvalintoihin liittyvät seuraukset tulevat esille, esimerkiksi sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita pääsee harjoittelemaan. Myös liikkuminen on usein monipuolista aktivoiden kehon toimintojen eri osa-alueita. Ulkona tapahtuvissa leikeissä on niin aina mukana myös aistien välittämää informaatiota (näkö, kuulo, maku, tunto, tasapaino ym.).

 

Ruotsalaistutkimuksessa tarkasteltiin leikkialueiden laadun merkitystä lasten kasvuun ja kehittymiseen. Yksipuolisesti rakennetuilla piha-alueilla lapset viettivät vähemmän aikaan kuin monipuolisessa ympäristössä, jossa oli muun muassa isoja kiviä ja hedelmäpuita. Lasten motoriset taidot kehittyivät niin ikään nopeammin ja keskittymiskyky oli parempaa, kun ulkoilu tapahtui vaihtelevalla piha-alueella. 

 

  • Heerwagen, J. 2009. Biophilia, Health, and Well-being. In: L. Campbell and A. Wiesen (Eds.) Restorative Commons: Creating Health and Well-Being Through Urban Landscapes. Gen. Tech. Rep. NRS-P-39. Newtown Square, PA, USDA, Forest Service, Northern Research Station.
  • Kahn Jr., P.H. 1999. The Human Relationship with Nature: Development and Culture. Cambridge, MA, MIT Press.
  • Grahn, P., Mårtensson, F., Lindblad,B., Nilsson, P. & Ekman, A.  1997. Outdoors at a Day Care Centre, Alnarp, Sweden. MOVIUM, Stad & Land 145, Swedish Agricultural University, Alnarp, Sweden, 4-115 (in Swedish).
  • Nancy Carlsson-Paige, Geralyn Bywater McLaughlin, Joan Wolfsheimer Almon Reading Instruction in Kindergarten: Little to Gain and Much to Lose. Alliance for childhood. 
  • Kyttä, M. ym. 2015 The last free-range children? Children’s independent mobility in Finland in the 1990’s and 2010’s. Journal of Transport Geography. 

Ulkona oppiminen

 

Iso-Britanniassa samoin kuin Norjassa on pitkäaikaiset perinteet koulun ulkopuolisten ympäristöjen käyttämiseen opetuksessa. Britanniassa tarjotaan seikkailukasvatuksen kokemuksia. Norjassa on puolestaan yleistä lähimaatiloille sijoittuva kokemuksellinen oppiminen.

 

Ulko-opetuksen on tutkimuksissa todettu vaikuttavan myönteisesti sekä akateemisiin että sosiaalisiin taitoihin. Myös positiiviset ympäristöasenteet vahvistuvat. Britanniassa, jossa tutkimusaineistona oli 101 yläastetta, voitiin osoittaa selkeä yhteys luontokontaktien määrän ja käyttäytymisongelmien vähenemisen välillä. Ulkoympäristöissä lapsilla oli enemmän aikaa ja tilaa rauhoittumiseen. Sosiaalisten taitojen harjoitteluun tarjoutui myös paljon luontevia tilanteita.  

 

Espanjalaisessa tutkimuksessa löydettiin selkeä yhteys kouluympäristöjen vihreyden ja ala-asteella olevien lasten muistin välillä. Tutkimukseen osallistui 2593 lasten Barcelonan kouluista, ja oppilaiden kehitystä seurattiin 12 kuukauden ajan.   

 

 

  • Dadvand, P., ym. 2015. Green spaces and cognitive development in primary schoolchildren. PSA 112(26): 7937–7942

 

Suomalaistutkimuksessa tarkasteltiin maatiloilla tapahtuvaa ruokakasvatusta. Tutkimuksessa todettiin sekä lahjakkaiden että akateemisesti heikompien oppilaiden hyötyvän aidoista oppimisympäristöistä.  Oppimisentapoja on monenlaisia.  Tätä ei tarvitse nähdä niinkään oppilaan ongelmana, vaan koulun haasteena erilaisten oppimisympäristöjen käyttöönottoon.  

 

 

 

  • Herrington, S. & Studtmann, K.  1998. Landscape Interventions: New Directions for the Design of Children’s Outdoor Play Environments. Landscape and Urban Planning 42, 2–4:191–205.
  • Alexander, J., M.W. North & D.K. Hendren. 1995. Master Gardener Classroom Garden Project: An Evaluation of the Benefits to Children. Children's Environments Quarterly 12, 2:124-133.
  • Moore, R. 1995. Growing Foods for Growing Minds: Integrating Gardening and Nutrition Education into the Total Curriculum. Children's Environments Quarterly 12, 2:134-142.
  • Ozer, E.J. 2007. The Effects of School Gardens on Students and Schools: Conceptualization and Considerations for Maximizing Healthy Development. Health Education & Behavior 34, 6:846-863.
  • Smeds, P., Jeronen, E. & Kurppa, S. 2015. Farm Education and the Value of Learning in an Authentic Learning Environment. International Journal of Environmental & Science Education, 2015, 10(3), 381-404 

yhteistyössä mukana: