Luonto sote-palveluissa

Etusivu » Green Care » Vaikuttavuus » Luonto sote-palveluissa

Ympäristön merkitys kuntoutumisessa

 

Ympäristön merkitystä kuntoutumisen osana on viimeaikoina tutkittu useiden asiakasryhmien parissa.

 

Ruotsalaistutkijoiden Johan Ottossonin ja Patrik Grahnin mukaan kuntoutusympäristön tulisi olla potilaan toimintakyvyn mukaista. Akuutin kriisivaiheen aikana ihmisillä on taipumus kääntyä sisäänpäin, jolloin ympäristön tulee olla rauhoittumista ja turvallisuuden tunteita vahvistava. Toimintakyvyn vähitellen palautuessa ihmisen kyky käsitellä ympäristöä koskevaa havaintotietoa kasvaa, ja hän pystyy vähitellen osallistumaan yhä vaativampiin tilanteisiin, joihin voi liittyä esimerkiksi sosiaalista vuorovaikutuksen ja toiminnan odotuksia.

 

Luontoon ja eläinten läsnäoloon liittyvät vaikutukset sallivat sekä rauhoittumisen ja sisäänpäin kääntymisen, mutta myös aktivoitumisen ja osallistumisen kautta tapahtuvan kuntoutumisen myöhemmissä vaiheissa.  

    

 

 

 

  • Ottosson, J., ym. 2015. The Significance of Experiences of Nature for People with Parkinson's Disease, with Special Focus on Freezing of Gait-The Necessity for a Biophilic Environment. A Multi-Method Single Subject Study. J Environ Res Public Health 29(7):7274-99.  

 

 

Ympäristön kuormittavuutta ja stressireaktioiden syntymistä selvitettiin muun muassa seuraavassa tutkimushankkeessa, jossa puutarhaympäristön kulkureitille lisättiin mm. puinen ovenkehys (kuva). Tutkimuksessa voitiin todeta jo näinkin vähäisen muutoksen lisäävän selvästi stressioireita (jähmettymistä) Parkinsonin tautia sairastavilla potilaille.  

 

Tulos on mielenkiintoinen, sillä se kertoo ulkoiseen ympäristöön liittyvien aistihavaintojen käsittelystä. Parkinsonin potilaille on tyypillistä vaikeudet aistihavaintoihin käsittelyssä ja tulkinnassa, minkä vuoksi heillä  on muita suurempi herkkyys reagoida epäselviin tilanteisiin stressioireiden kautta. Myös näkökenttää rajaavan suppilon käyttäminen johti vastaavien stressioireiden esilletuloon.  

 

 

  • Ottosson ym. 2015.  

 

Ottosonin ja Grahnin mukaan samankaltaisia ongelmia

havaintoinformaation tulkinnassa ja kehon tarkoituksenmukaisessa reagoinnissa informaatioon saattaa esiintyä muissakin potilasryhmissä, kuten ADHD -oireisten, dementiaa ja autismia sairastavien parissa. Nämä kaikki hyötyisivät siten selkeistä ja turvallisiksi koetuista toimintaympäristöistä, joissa oman toiminnan säätely helpottuu.  

 

Työterveyslaitoksen kirjallisuuskatsauksessa on koottu tietoa ikkunanäkyminen, luontotaiteen ja luonnonvalon merkityksestä hoitoympäristöissä. Tutkimustieto todentaa, että näiden avulla

voidaan tehokkaasti lievittää potilaiden, perheiden ja työntekijöiden stressiä, parantaa heidän hyvinvointiaan ja lisätä työntekijöiden työtyytyväisyyttä. 

  

  • Salonen, H. ym.  2011. Sisäympäristön parantava ja elvyttävä vaikutus hyvinvointipalvelutiloissa. Työterveyslaitos ja Queensland University of Technology. 
  • Taylor, A.F. ym. 2001. Coping with ADD: The Surprising Connection to Green Play Settings. Environment and Behavior 33:54-77.
  • Hartig T. 2007. Three steps to understanding restorative environments as health resources. In: Ward Thompson C., Travlou P., editors. Open Space: People Space. Taylor & Francis; London
  • Grahn P.  ym. 2010. Using affordances as a health-promoting tool in a therapeutic garden. In: Ward Thompson C., Bell S., Aspinall P., editors. Innovative Approaches to Researching Landscape and Health. Taylor & Francis; London, UK: 2010. pp. 116–154.
  • Ottosson J., ym. 2008. The role of natural settings in crisis rehabilitation. How does the level of crisis influence the response to experiences of nature with regard to measures of rehabilitation? Landsc. Res.33:51–70.
  • Tilt, J.H., ym. 2007. Using Objective and Subjective Measures of Neighborhood Greenness and Accessible Destinations for Understanding Walking Trips and BMI in Seattle, Washington. American Journal of Health Promotion 21, 4:371-379.
  • Pasha, S., ym. 2013. Research Note: Physical Activity in Pediatric Healing Gardens. Landscape and Urban Planning 118:53-58.
  • Simons, L.A. ym. 2006. Lifestyle Factors and Risk of Dementia: Dubbo Study of the Elderly. Medical Journal of Australia 184:68-70.
  • Detweiler, M.B. ym. 2008. Does a Wander Garden Influence Inappropriate Behaviors In Dementia Residents? American Journal of Alzheimer’s Disease and Other Dementias 23:31-45.
  • Smith, V.D., ym. 1994. Effect of Therapeutic Horticulture on the Self-Concept of the Mildly Intellectually Disabled Student. In: M. Francis, M., P. Lindsey, and J.C. Rice, (Eds.) The Healing Dimensions of People-Plant Relations. University of California, Davis, Center for Design Research
  • Rappe, E. 2005. The Influence of a Green Environment and Horticultural Activities on the Subjective Well-Being of the Elderly Living in Long Term Care. Publication No. 24. Finland, University of Helsinki, Department of Applied Biology.
  • Perrins-Margalis ym. 2000. The Immediate Effects of a Group-Based Horticulture Experience on the Quality of Life of Persons with Chronic Mental Illness. Occupational Therapy in Mental Health 16, 1:15-32.
  • Coon, J.T. ym. 2011. Does Participating in Physical Activity in Outdoor Natural Environments Have a Greater Effect on Physical and Mental Wellbeing Than Physical Activity Indoors? A Systematic Review. Environmental Science & Technology45, 5:1761-772.
  • Gonzalez, M.T. 2010. Therapeutic Horticulture in Clinical Depression: a Prospective Study of Active Components. Journal of Advanced Nursing 66, 9:2002-13.

ADHD

Luonnonympäristöjen merkitystä on ADHD –oireita omaavien yksilöiden parissa on niinikään tutkittu.  

 

Japanilaistutkimuksessa ADHD-lasten levottomuus ja häiriökäyttäytyminen kolminkertaistuivat, kun luonnossa tapahtuva liikkuminen korvattiin sisäliikunnalla ikkunattomassa tilassa. Lasten kotiympäristön vihreydellä ei ollut merkitystä, mutta leikkiympäristön vihreys lievitti oireiden esiintymistä. Toisessa tutkimuksessa todettiin ADHD lasten keskittymiskyvyn paranevan enemmän luonnossa tapahtuvan kuin kaupungiympäristöön sijoittuvan kävelyretken jälkeen.

 

Dementia

Dementiaa sairastavilla ihmisillä herkkyys ulkoisen ympäristön vaikutteille saattaa lisääntyvä muistin heikenemisen myötä.

 

Puutarha- ja luontoavusteisuuden menetelmiä käytetään yleisesti dementiaa sairastavien hoitolaitoksissa.  Luonto voidaan tuoda sisälle valokuvien, askartelumateriaalien tai viherkasvien muodossa.  Osa potilasta pystyy osallistumaan ulkoiluun ja puutarhatoimintaan.  Näillä toimilla on voitu parantaa potilaiden kokonaisvaltaista elämänlaatua, samalla kun myös potilaiden lähiomaisten ja henkilökunnan hyvinvointi on parantunut.  Tutkimusryhmällä, joilla oli vapaa pääsy puutarhaan, ilmeni vähemmän aggressiota ja unettomuutta kuin vertailuryhmällä. Toisessa tutkimuksessa säännöllisesti ulkoilevan potilasryhmän aggressiiviset oireet vähenivät 19 prosentilla, kuin vertailuryhmän häiriökäyttäytyminen oli puolestaan lisääntynyt. Myönteiset vaikutukset näkyvät myös vähentyneenä lääkehoidon tarpeena.   

 

Vaikutukset syntyvät monen tekijän kautta. Osaltaan tutut luonnonelementit auttavat dementiapotilaita saamaan yhteyden ympäröivään maailmaan.  Jäljellä olevien voimavarojen ja toiminnallisten kykyjen esiin saaminen on sekin yhtenä tavoitteena. Omakohtaiset kokemukset onnistuneesta tekemisestä ovat lisäävät yleistä hallinnantunnetta. Sen tiedetään puolestaan olevan yhteydessä sosiaalisen kanssakäymisen määrään. 

 

  

Alnarpin terapiapuutarha Ruotsissa. 

 

Hollantilaisessa tutkimuksessa seurattiin maatiloilla sijoittuvan päivätoiminnan vaikutuksia dementiaa sairastaviin. Sen todettiin olevan monipuolista ja ottavan huomioon yksilöiden erilaiset ominaispiirteet. Etuna todettiin myös ruokahalun paraneminen, minkä myötä asiakkaiden ravitsemustila kohentui.

 

Australiaistutkimuksessa todettiin puutarhanhoidolla olevan myös dementiaa ehkäisevää vaikutusta. Tutkimuksessa seurattiin 60-vuotta täyttäneiden ihmisten elämää 16 vuoden ajan. Päivittäinen puutarhatoiminta vähensi dementian riskiä 36 %. Säännöllinen kävely oli niin ikään hyväksi, mutta ainoastaan miehille.  Tutkimukseen osallistuneet naiset eivät siitä hyötyneet. Eniten dementian riskiä lisääviä tekijöitä tutkimuksessa olivat hapenottokyvyn heikeneminen (+ 84%) sekä masennuksen esiintyminen (+ 50 %).  

 

Puutarhatilojen ja niiden toiminnan suunnittelusta riippuu kuitenkin pitkälti, miten mahdolliset hyödyt saadaan esille. Tilojen tulee tukea toiminnallisuutta, mutta olla samalla myös turvallisia. Umpikujaan päättyvät kulkuväylät ja ahtaus aiheuttavat turhautumista ja ahdistusta muistihäiriöitä omaavilla potilailla.

 

Mielenterveys 

Liikunnalla tiedetään olevan selkeitä myönteisiä vaikutuksia lievissä ja keskivaikeissa mielenterveydenongelmissa. Vaikutus saattaa olla jopa lääkehoidon kanssa vastaavaa luokkaa, ilman lääkkeiden käyttöön liittyviä sivuvaikutuksia.

 

Luonnon merkitystä liikunnan osatekijänä on sitäkin selvitetty. Ulkona tapahtuvan kuntoilun todettiin tukevan erityisesti mielialan kohenemista. Masennuspotilaiden sitoutuminen kuntoiluun oli eräässä tutkimuksessa parempi ulkona kuin sisätiloissa. Kausimasennusta sairastavia auttoi parhaiten aamuaikaan tapahtuva ulkoilu ja luonnon valosta nauttiminen.    

 

Psykkiatrisen hoidon osana puutarhaterapian kautta on saavutettu ahdistuneisuuden, stressin ja masennusoireiden vähenemistä.   Toisessa tutkimuksessa kukkien hoitaminen oli yhteydessä skitsofreniapotilaiden vuorovaikutustaitoihin sekä ruokahaluun. Puutarhatoiminnan aistielämykset (tuoksut, värit, maaperän tunnustelu) nähtiin tärkeänä osatekijänä potilaiden aktivoitumisessa.

 

Essexin yliopisto raportissa tarkasteltiin tutkimusnäyttöä sosiaalisen puutarhatoiminnan, hoivamaatilojen ja luonnonsuojelutöiden vaikutuksista mielenterveyden ongelmiin.  Kolmen toimintatavan vaikutukset olivat pitkälti samansuuntaisia vaikkakin tutkimusnäyttöjen vahvuudessa oli eroja. Luontolähtöisillä menetelmillä nähdään olevan selkeä rooli osana mielenterveyden tukijärjestelmiä.     

 

 


yhteistyössä mukana: